Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Mitä kuuluu…

Hups, taas on vierähtänyt aivan liian pitkä aika blogia päivittämättä.

Riku on täyttänyt muutama viikko sitten 5v. Edelleen odotamme sitä, koska tuo koira oikein rauhottuu. Selkeästi maaginen viiden vuoden raja ei sitä vielä tehnyt.

Muuten elämä soljuu Rikun kanssa vanhaan malliin. Maha on uudella ruokavaliolla pysynyt nyt reilun vuoden hyvässä kunnossa. Ihossakaan ei ole ollut tänä aikana mitään kummempaa. Eli hyvä juttu.

Riku kävi syyskuussa elämänsä ekaa kertaa testaamassa koirahoitolaa 4 päivän verran. Hyvin oli hoito sujunut. Meitä etukäteen vähän jännitti, mutta sit matkan aikana oli oikeastaan hyvä fiilis, kun henkilökunnasta oli jäänyt positiivinen mielikuva. Tottakai Riku oli hoidossa ollessaan muiden mukana haukkunut ja ääni oli muutamia päiviä poissa, mutta muuten ei kaverista kyllä huomannut mitään. Ekana päivänä oli vähän väsyneemmän oloinen, mutta sen jälkeen ihan oma itsensä.  Kaikenkaikkiaan jäi hyvät fiilikset ja hoitopaikka onkin jo varattu talviloman ajaksi.

 

2013-05-31 18.02.48

Kesä

Kesä on vihdoinkin saapunut!  Riku on taas nautiskellut omasta pihastaan urakalla. Nyt toiseen taloyhtiöön rajanaapuriin muutti kaksi narttukoiraa, jotka jonkin verran haukkuu tuolla pensasaidan takana ja välillä se saa Rikun vastaamaan niille, mutta aika hyvin Riku on tottunut niihinkin. Enemmän ne kaksi siellä räkyttää ihan keskenään. Yleisesti Riku ei hirmusti hauku tuossa omalla pihalla, ainoastaan jos naapuri kehtaa puhua meille aidan takaa, niin sitten pitää vähän komentaa. Kumma juttu sekin.

Muuten elämä soljuu samaan vanhaan tahtiin. Nyt keväällä ei olla harrastettu mitään kummempaa vaan otettu rennosti. Rikun vatsavaivat näyttävät muuten vihdoin hellittävän uuden ruuan avulla. Jesh!

 

 

Ps. Rikun kotisivut poistettiin käytöstä kesäkuun alussa eli jatkossa päivittyy vain tämä blogi. (Pitäisi yrittää taas tsempata tämän suhteen…)

Kuulumisia

Hups, ompas aika taas rientänyt.

Mitähän tässä olisi tapahtunut sitten elokuun… No syksyllä käytiin Rikun kanssa treenamassa rallytokoa yksityisopetuksessa. Laji oli oikein hauska ja meille sopiva. Kouluttaja vaan harmillisesti siirtyi sen verran kauas ennen joulua ettei nyt ainakaan ihan heti lähdetä sinne asti ajelemaan tunneille. Pidetään siis taukoa ja katsotaan, josko jossain kohtaa taas otettaisiin treenipaketti.

Syksyn aikana tehtiin meillä kylppäriremonttia ja oltiin sitä paossa lomalla. Riku vietti siis pari viikkoa hoidossa ja vielä sen jälkeen erinäisiä pätkiä mummolassa remonttimiehiä paossa. Nyt on sitten uusi kylppäri ja sauna, joten kyllä kelpaa. Rikukin on taas innolla saunonut uudessa saunassa.

 

Metsää ja karvaa

Käytiin viime viikonloppuna taas pitkästä aikaa Klaukkalan metsässä juoksentelemassa Rikun kanssa. Tai siis Riku juoksi, ei me.  Riku sai osan aikaa olla siis vapaana, mutta sitten tuli yksi marjastaja koirineen vastaan, joten päätettiin, että Riku saa olla hihnassa loppumatkan. Tämä taisi olla toka ihminen mitä ollaan siellä metsässä nähty ikinä ja ollaan aikasta monta kertaa siellä käyty.

 

 

Eilen illalla Rikulla oli ”kauneushetki” eli harjasin koiran päästä varpaisiin ja furminoitiin vähän pitkästä aikaa. Kylläpä sitä karvaa taas irtos jo pelkässä harjauksessakin.

 

Ensiravistelu harjauksen jälkeen ja puf, meillä on leijona.

Sit kokeiltiin vähän sivujakausta, tyylikäs.

Mökillä

Helteiset terveiset!

Kesäkuun alussa käytiin viettämässä pitkä viikonloppu mökillä itä-Suomessa. Vähän ennen reissua saatiin vinkki pelastusliiveistä, jotka oli glenninkin muodoille sopiviksi koettu ja käytiinkin sellaiset ostamassa. Aika hyvin istuvat. Säätömahdollisuus on noissa liiveissä vähän joka suunnasta, mikä on hyvä. Hieman saisi kaula-aukko olla omaan makuun isompi, mutta sormet mahtuu kuitenkin välistä, joten ei se liian tiukka taida kuitenkaan olla.

Mökillä oli hieman tuulinen sää ekana päivänä. Rikun kanssa istuskeltiin ulkona ja hetkittäin pelkäsin, että koko koira lähtee tuulen mukana.

Kun sää vähän tasaantui, päätettiin lähteä soutelemaan ja testaamaan Rikun uusia liivejä. Se jo tiedettiin viime kesästä, että Riku tykkää olla veneessä. Liivit aiheutti tietenkin taas kauhean hepulin, ”apua, mitä te laitoitte mulle päälle! En tykkää!”.

Mutta kun ulos päästiin, alkoi liivit jo unohtua ja kun päästiin veneellä asti, Riku oli jo jyvällä siitä, mitä kohta tapahtuu.

Joten eiku soutelemaan… Ja Rikuhan tykkäsi. 🙂 Häntä heilui melkein koko matkan ja kun päästiin takaisin rantaa, koira ei olisi millään malttanut lähteä veneestä pois. Liivit oli siis erittäin hyvä ostos. Nyt vaan uutta mökkimatkaa odotellessa.

Sohvahirmu

Meillä on ollut kovat viritykset sohvalla viime kuukausien ajan. Rikuhan ei tuolla leikatulla jalalla ole tietty saanut hyppiä, joten on pitänyt päivisin, kun ollaan töissä, estää sohvalle pääsy. Yleensä sohvalle on nostettu tuoli tai kaksi ja ainakin olemme olettaneet, että nämä ovat pitäneet Rikun sohvalta pois.. kunnes isäntä tuli yhtenä päivänä töistä kotiin ja vastassa oli tämä näky…

 

 

Nojuu, oma moka. Tossahan on ollut aivan selvä glennin mentävä rako!

Vesikävelyä

Isännän kännykän syövereistä löytyi vielä kuva Rikusta fysioterapiakäynnillä. Riku pääsi kokeilemaan vesitankissa kävelyä. Rikuhan tunnetusti ei vedestä oikein pidä, joten tankki oli hivenen kauhistuttava. Kyllä Riku siellä sitten suostui kävelemään houkuttelun avulla. Harmitti, ettei tajuttu ottaa jotain herkkua mukaan (kun oli vasta eka käynti, ei tiedetty mitä odottaa). Mutta sujuihan se pelkän suullisen houkuttelun ja kehunkin avulla.

 

 

Meillä oli sovittuna tuosta ekasta kerrasta kolmen viikon päähän seurantakäynti (eli viime viikolla), mutta jouduttiin perumaan se aamulla, kun Riku oli yöllä taas oksentanut ja ripuloinut. Rikulla on tässä vatsa ollut varmaan puoli vuotta tosi epävakaa.  😦 Riku nukkuu meidän kanssa makkarissa ja nykyään meillä on yleensä ovi vielä kiinni, mikä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Riku meinaan ei tietty halua tarpeitaan tehdä makkariin (”pesään”), joten se osaa jo herättää meidät tai siis mut piippaamalla, kun on hätä. Vanhassa kämpässä ei ikinä herätty siihen, että Rikulla olis hätä. Mutta siellä ovi olikin auki ja Riku varmaankin suuntas vaan eteiseen/keittiöön, kun hätä iski. 😦  Ja me vaan löydettiin löysät kasat lattialta aamulla.. yöks. Epäilen itse, että syksyllä käyttöön otetulla ruualla saattaa olla vaikutusta. Kokeillaan nyt vielä vähän viilata dieettiä itse ja sit täytyy varmaan suunnata lekurille, jos ei maha ala toimia normaalisti.

Kevättä

Rikun polvileikkauksesta alkaa olla nyt aikalailla tasan kaksi kuukautta. Viimeksi päivittäessä toipuminen oli alkanut oikein hyvin. Parin viikon kohdalla tuli kuitenkin vähän takapakkia, kun haava alkoi yhtäkkiä punottaa ja aukeilla. Oltiin juuri otettu kauluri yhdeksi yöksi pois ja mietittiin, että josko haava ei ollutkaan vielä kunnolla kiinni ja olisi siitä nuolemisesta ärtynyt. Viikonlopun yli odoteltiin ja oltiin yhteyksissä eläinlääkäriin ja sitten meillä oli muutenkin varattuna jälkitarkastus. Siellä lääkäri vahvisti sen mitä oli jo puhelimessa meille epäillyt, eli Rikulle laitetut itsestään sulavat ompeleet olivat aiheuttaneet reaktion. Pitää muistaa, että jos joskus vielä leikataan, ei iholle noita enää laitettaisi. Siitä haava lähtikin sitten kivasti parantumaan pikkuhiljaa uudelleen. Kaiken kaikkiaan kauluri taisi olla Rikulla lähes neljä viikkoa.

Ollaan estetty Rikun sohvalle pääsy päivisin, ettei hyppisi tuolla jalalla vielä liikaa. Eipä vaan tullut mieleen, että meidän tuolikin saattaisi kelvata nukkumapaikaksi. Yhtenä päivänä, kun olin itse sairaana kotona, tuli vastaan kuitenkin tämä näky kesken päivän..

Lenkkejä ollaan Rikun kaa pidennetty pikkuhiljaa. Viime aikoina ollaan keskitytty erityisesti siihen, että kävellään rauhallisesti ja astutaan jalalle kunnolla. Samalla tulee hyvää harjoitusta hihnakäyttäytymisestä. Muutamia kertoja Riku on saanut olla omalla pihalla jo vapaana, riehumisen yritykset on stopattu alkuunsa. Ja aika rauhallisesti Riku on kyllä siinä ollutkin, etenkin tuossa hellepäivinä oli sen verran lämmin varmaan, että ei huvittanutkaan muuta tehdä kuin maata siellä varjossa. Saatiin aidattua pääsiäisenä tuo piha, joten nyt se on tosiaan ihan käyttövalmis Rikua varten, kunhan potilas tuosta nyt vielä vähän saa jalkaansa kuntoutettua enemmän.

Fysioterapeutilla käytiin pari viikkoa sitten. Vähän Rikun selkää hierottiin ja käytiin vesitankissa. Seuraavana aamuna meillä oli sitten kiljuva koira seuranamme, eli jostain tuli kipua. Käytiin lekurissa, mutta mitään selkeää ei löydetty pitkien tutkailujen jälkeenkään. Lääkäri epäili josko se Riku olisi villiintynyt selän käsittelyn jälkeisissä rennoissa fiiliksissä vähän tekemään rajumpia liikkeitä ja selässä olisi joku vähän niksahtanut. Tai sitten polvessa jokin vähän jää jumiin tms. No kipulääkettä saatiin piikkinä ja sen jälkeen ei kipua olekaan näkynyt. Joko tuo fysioterapia tai kipulääke sai kyllä Rikussa aikaan muutoksen. Kipulääkkeen vaikutuksen alaisena (eli sen yhden illan) Riku oli pitkästä aikaa todella leikkisällä päällä. Siinä tajusin, että ei Riku ole tainnut leikkauksen jälkeen yhtä paljon leikkiä halunnut kertaakaan. Mutta vaikutus jatkui myös tuota seuranneella viikolla, jolloin meillä oli myös selkeästi virkeämpi koira iltaisin. Mistä lie johtui?

Asuttiin Rikun kaksi ekaa elin vuotta Helsingissä ja kertaakaan ei tullut glenni sattumalta lenkillä vastaan. Täällä Espoossa on törmätty jo yhteen narttuglenniin parikin kertaa ja just pari päivää sitten näin myös autolla ohiajaessa toisen glennin kulkemassa tuossa lähiasuinalueella. Taisi olla uros koosta päätellen. Espoo vaikuttaisi siis glennirikkaalta alueelta. 🙂

Potilas

Maaliskuun alkupuolella käytiin tosiaan näyttämässä Rikun toista takajalkaa ortopedille, jotta saataisiin arvio mitä sille kannattaisi tehdä syksyisen polvilumpion paikoiltaan menon takia (vai kannattaisiko tehdä mitään). Lääkäri suositteli leikkausta, jossa polveen laitetaan ”lanka” pitämään sitä paikallaan ja kiristetään samalla polvea. Leikkaus olisi kuulemma melko yksinkertainen ja ennuste hyvä. Vähän hurjalta se alkuun tuntui, mutta kuten lääkärikin totesi, vaiva voi paheta vanhemmiten ja polvi tulla kivuliaammaksi, jos se menee pois paikoiltaan useita kertoja.

Maaliskuun puolivälissä Riku sitten leikattiin. Reilut kolme tuntia Riku oli lääkäriasemalla ja sitten haettiin potilas kotiin. Kotimatka meni hienosti takapenkillä istuen. Vähän vaikutti kaveri olevan ”omissa maailmoissaan”, tuijotteli ikkunasta ulos ja näytti katsovan katuvaloja ”lumoutuneena”. Ensimmäiset tunnit kotona Riku lähinnä nukkui. Liikkuminen tapahtui kolmella jalalla hyppelehtien.

 

Illalla laitettiin Rikulle kauluri estämään haavan/siteen nyppimistä. Rikuhan vihaa kaikkea ”päälle puettavaa”, joten kaulurikin aiheutti ensi alkuun ”neliraajahalvauksen”. Apua, en pystyy liikkuu, en pysty liikkuu!! Eka yö meni valvoessa Rikun piippaillessa läpi yön. Aamuyöstä otin jo kaulurin pois ja Riku vähän rauhoittuikin, mutta piippaili silti edelleen, ei onneksi koskenut siteeseen kuitenkaan.

 

Seuraavana päivänä Riku ei edelleenkään kaulurin kanssa suostunut liikkumaan juuri mitään, muutaman askeleen saattoi juustopalan perässä tulla, mutta eipä juuri muuta. Seuraava yö seurasi samaa kaavaa, taas valvottiin, kunnes aamuyöstä otin kaulurin pois. Siinä kohtaa mietinkin, että eipä Rikukaan ollut tainnut nukkua edellisenä yönä ja päivänä juuri mitään. Kaulurin poiston jälkeen rauhoittui silmissä. Tokana päivänä sitten kauluri ei enää niin Rikua ahdistanut ja herra alkoi jo liikuskella sen kanssa enemmän. Ja yökin nukuttiin kaikki kuin tukit!  Ja taisi olla kolmas päivä leikkauksen jälkeen, kun kauluri ei enää tuntunut haittaavan kovinkaan paljoa.  Kyllähän se onneksi menoa vähän rauhoitti. Ei meinaa montaa päivää mennyt, kun alkoi jo energiaa taas riittää ja koira luuli olevansa terveempi kuin olikaan. Pikapissatuksillakin hyppelehti kolmella jalalla menemään hirveetä vauhtia, jos ei hillinnyt menoa. Enemmän kauluri tuntuu nyt haittaavan meitä ihmisiä, kun milloin se tökkii jalkaan ja milloin naamaan.

 

Ekan viikon ajan ulkoilut on olleet pikaisia tarpeiden teko reissuja. Pikkuhiljaa Riku on alkanut enemmän ja enemmän jalkaa käyttääkin. Nyt , kun leikkauksesta on 11 päivää, enemmän astuu jalalle kuin hyppii kolmella jalalla.  Haava alkaa olla lähes ummessa, kaulurista päästään eroon toivottavasti parissa päivässä.  Hommaa riittää, että saa tän terrierin pidettyä rauhallisena nyt toipilasaikana. Intoa riittäis.

Tähän mennessä kaikki on siis sujunut hyvin ja toivotaan, että tästä eteenpäin jatkuu myös sama linja.

 

Herkuttelija

Satuin bongaamaan koneelta talvella kännykällä otetun kuvan ja aattelimpa jakaa sen teidän kanssa.  Jostain syystä meillä oli pari pakettia näkkileipää (joulunäkkäriä ja tavallista) muovikassissa, joka sitten jäi töiden jälkeen keittiön lattialle. Se taisi olla siinä monta tuntia ilman, että Riku sitä noteerasi mitenkään. Sit lähdettiin kauppaan tai jonnekin ja kotiin palattua meitä odotti allaoleva näky… Näkkärit oli kassista haettu ja paperipaketissa olleet murusteltu pitkin olohuoneen lattiaa (ps älkää välittäkö olkkarin sekaisuudesta, just muuton jälkeen). Ei Riku vissiin kovin paljoa ollut syönyt näkkäriä, enemmänkin vaan palastellut ja murskannut. Tota sotkua oli sitten kiva alkaa imuroimaan.

 

 

Olis luullut, että olisin jo kesällä tapahtuneesta virheestä oppinut. Silloin jäi vastaavalla tavalla muovikassi keittiön lattialle, jossa oli muutama isoäidin pitko ja vähän leipää… Riku jäi muutamaksi tunniksi yksinään ja kun palattiin kotiin, eteisessä odotti yksi tyhjä isoäidin pitko pussi ja toinen, josta pitkosta oli puolet syöty. Kyseinen pussi oli siellä lattialla ollut taas monta tuntia ilman, että Riku oli sitä edes huomannut… Siinä sit hetken aikaa ihmettelin, että mitähän pitäis tehdä? Koiran kokoon verrattuna 1,5 pullapitkoa on kuitenkin aikamoinen satsi. No tarkkailtiin tilannetta vaan. Illalla Riku oli aika levoton ja maha oli ihan pallona, mutta aamulla ei sit ollut moksiskaan. Vähän löysällä oli maha seuraavana päivänä. Eli säikähdyksellä selvittiin.