Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for Toukokuu 2009

Kesäpäivä

Moro kaverit!

Tänään mä päätin viedä mun emännän kivalla puistokävelylle. Käskin sen pakata reppuun viltin ja juotavaa mulle, nestetasapainosta on tärkeää huolehtia! Lähdettiin kävelee sitten, ja mulla oli tosi jees fiilis, ja yritin saada ton mun emännän vähän leikkituulelle puskemalla sitä kyljellä jalkoihin ja vähän hypähtelemällä. No se ei siitä kyllä yhtään innostunut, jumitti vaan eikä noteerannut mua mitenkään. Höh. No mä päätin sitten että fine, nuuskutellaan menemään eteenpäin.

Tossa ison tien varrella alkoi sit jo tuntua siltä, että voitais ottaa breikki ja levittää viltti. Mä löysin hienon varjoisan paikan siitä kävelytien vierestä ja parkkeerasin siihen. Siinä olis kivasti voinut katsella Vihdintien autovirtaa ja vilkutella ohikulkijoille.  Jostain syystä mun emännästä se ei vaan ollutkaan yhtä hyvä mesta, ja se käski jatkaa matkaa.

kuva3

Päästiin sitten lopulta sinne puistoon asti, ja valkattiin kiva paikka viltille, vähän sieltä varjosta. Tällaisen turkin kaa tulee kato auringossa ihan hirveän kuuma. Otettiin vähän vettä siinä mun hienosta matkapullosta ens hätään.  Sit vaan chillattiin. Puistossa oli kivasti porukkaa, ja mun aika kuluikin aika hyvin niitä tiiraillessa.

Picture 140

Emäntä sit yhtäkkiä päätti ruveta heiluttelee sitä meidän vilttiä, ja mä olin heti, et jee, mahtava leikki ja hyökkäsin sen kimppuun innoissani. Eipä toi mun ihminen siitäkään vaan tykännyt vaan pudisteli päätään ja laittoi viltin reppuun. Sitä se vissiin alunperinkin meinas tehdä eikä leikkiä mun kaa.  Tosi tylsää. Kostoksi sitten otin pienet hepulit, ja vedin hihnassa ympyrää tuhatta ja sataa! Hah! Se tais olla vika tikki, meinaa sit lähdettiin talsimaan kotia kohti. Mentiin vähän maisemareittiä,  ja nähtiin sirkuskin matkan varrella.

En tiiä ootteko muut huomanneet, mikä kiva mesta hissi on!? Musta se on paras kohta lenkissä, mä aina jään makoilee sinne ihanan viileään hissiin. Voisin olla siellä ikuisesti.

hissi

Read Full Post »

Riku 7kk

Riku täytti eilen seitsemän kuukautta! Niin se aika vaan rientää. Painoa pojulla on jo 16,7 kiloa. Saas nähdä kuinka paljon massaa vielä tulee. Rikuhan on alkanut tässä muutaman viikon sisällä nostamaan jo pissalla sitä koipea kuin iso mies konsanaan. Viimeisen viikon aikana on sitten lenkillä jo merkattukin useampaan otteeseen erinäisiä ruohomättäitä. Meidän iso poika!

kuva2

Toissailtana päätettiin nautiskella ihanasta kesäisestä auringonpaisteesta kävelemällä läheiseen puistoon. Matkalla Riku päätti pariin otteeseen kieriskellä ihanassa nurmikossa. Herralla ei tuntunut olevan mikään kiire minnekään. Lopulta päästiin puistolle, jonka laidalla hiekkakentällä olikin koirakoulun tunti menossa. No sinnehän olisi Rikunkin pitänyt päästä. Kaikki kauniit sivulla kävelyt unohtui siihen paikkaan eikä mikään muu kiinnostanut kuin ne iiiiihanat koirat siellä. Päästiin kuitenkin etenemään nurtsille, jonne parkkeerattiin lepäilemään. Istuskeltiin ja katseltiin ohi kulkevia ihmisiä ja koiria (hyvää treeniä sekin Rikulle).

Aikamme istuttua päätettiin lähteä kotia kohti, ja edessä oli taas hiekkakentän ohitus. Tällä kertaa  Riku käveli nätisti vieressä lähes koko ajan muhun katsoen. Kentällä olevat koirat ei enää herättäneet ollenkaan kiinnostusta. Olin puulla päähän lyöty. Hyvä Riku! Puistoon täytyy mennä uudelleenkin, tekee Rikulle ihan hyvää olla vilkkaassa paikassa ihmettelemässä.

Äsken yritettiin lähteä päiväkävelylle. Laitoin pannan ja hihnan Rikulle eteisessä ja lähdin hakemaan unohtunutta kakkapussia toisesta huoneesta. Kun tulin takaisin, mua odotti maassa makaava koira, jolla ei näyttänyt olevan minkäänlaista kiinnostusta lähteä yhtään mihinkään. Lopulta sain innostettua Rikun sieltä maasta jaloilleen ja päästiin ulos asti… vain todetaksemme, että siellä sataa kaatamalla. Se siitä kävelystä. Taisi Riku tietää sateesta, kun päätti, että ei kiinnosta lähteä.

kuva1

Nyt on sitten ulkona synkkää ja ukkostaa. Rikua ei kuitenkaan ukkonen näytä hetkauttavan ollenkaan.

Read Full Post »

Luoksetuloa

Saatiin vihdoin aikaiseksi ostaa Prismasta pitkä pätkä narua ja lukko luoksetuloharjoittelua varten. Ei olla luoksetuloa vielä kovin paljoa harjoiteltu missään missä olisi häiriöitä enemmän. Joten eilen illalla sitten suuntasimme läheiselle hiekkakentälle narun kanssa kokeilemaan.

Oli kuitenkin aika hiljaista siinä ympäristössä, joten saatiin aika rauhassa treenailla. Ihan hyvin sujui luoksetulot pääosin. Muutaman kerran loppuvaiheessa alkoi mielenkiinto loppua herralta.

Täytyy ens kerralla valita ehkä vähän vilkkaampi ympäristö, ja kokeilla miten sujuu. Tai rekrytoida kavereita jeesaamaan.

luoksetulo

riku

Hetken juoksentelujen jälkeen olikin meillä jo aika naatti poika. Enää kiinnosti istuskelu ja hiekassa pyöriminen.  Johan aikaisemmin päivällä oltiin se päälenkki tehty. Kotimatkalla sitten emännän meinas hihat palaa, kun kaikki ohitukset meni ihan pieleen. Ärrinmurrin. Lopuksi vielä vastaan tuli räkyttävä pystykorva, jolle Rikun piti tietenkin vastata murinalla. Se sentään oli edistystä, että kun vaan jatkettiin matkaa, toinen koira kuului haukkuvan pitkään meidän perään, mutta Riku enää katseli sinne suuntaan, mutta ei päästänyt minkäänlaisia ääniä.

Treeniä tarvitaan siis ohitustenkin kohdalla aina vaan paljon! Ollaan viime aikoina lenkkeilty pääosin päivisin, jolloin tietenkin on paljon hiljaisempaa teillä. Täytyy yrittää ottaa iltaisinkin vaikka pienempiä pyrähdyksiä, että päästään noita ohituksia harjoittelemaan enemmän. Ihmiset ohitetaan nykyään jo useinmiten paljon nätimmin kuin muut koirat.

ulkona

Read Full Post »

Laiska jätkä

Meillä ei vielä hihnan ja pannan esiinottaminen aiheuta yleensä juuri minkäänlaista reaktiota koirassa. Jos Riku pötköttekee jossain, ja sille käy laittamassa pannan ja hihnan, saattaa jamppa vaan laskea päänsä takaisin ja tuumata, että eikun unia jatkamaan.

picture 27

Ja kun vähän aikaa hihkuu, pää saattaa nousta ja Riku katsoo vähän niinkuin, että onko pakko lähteä?

picture 30

Kyllähän se lenkki-into sieltä sitten aina löytyy, kun päästään pihalle asti. Toisaalta pitää ehkä nauttia tästä nyt, kun voi vielä sanoa ääneen sanoja kuten ”lenkille”, ”kävelemään” jne ilman, että koira olettaa heti, että nyt mennään!

Read Full Post »

Yökylässä

Moi kaikki!

Aattelin tulla ihan ittekin kirjoittelee tänne mun omaan blogiin. Noi mun ihmiset on tähän asti hoitaneet enemmän tätä runoilu puolta, mutta kai mun tarttee itsekin vähän osallistua.

Joo eilen käytiin tosiaan vähän metsässä ihmettelemässä. Oli kyllä tosi metka paikka se metsä! Sinne haluan kyllä uudestaankin. Matka oli aika pitkä mitä me käveltiin, mutta mä oon jo sen verran iso ja reipas poika, että jaksoin ihan hyvin. Okei, myönnetään, että heti kun päästiin takaisin autoon, tuli kyllä uni. Ja kotonakin olisin halunnut vaan koisia, mutta eihän se käynyt. Mut pakattiin melkein heti taas sinne autoon ja sitten lähdettiin huristelee taas.

Ja arvatkaas minne me mentiin? Mun kummitätin luo, ja ihan yökylään! Mulla on ollut tähän asti sinne vähän niinkuin porttikielto, kun en oo ollut ihan sisäsiisti. Mutta nyt mä oon alkanut hiffaamaan, että ne pissat kannattaa kyllä mieluummin tehdä ulos. Itelläkin on paljon kivempi olo, kun ei nurkissa haise pissalle. Okei, ihan joskus tulee vieläkin vahinkoja, mutta aika harvoin nykyään. Yritän kyllä tsempata siinä kovasti.

Mun piti eka tutkia ihan koko asunto, olin ihan hepulissa, ainakin noitten ihmisten mielestä. Musta mä olin vain hivenen innostunut. Maltoin mä sitten pikkuhiljaa jo relatakin, ja aika pian olin kuin kotonani. Illalla sain temppuja vastaan herkullista grillilihaa, kun ei ne ihmisraukat jaksaneetkaan syödä kaikkea grilliruokaansa. No minä poika tein temppuja kuin hullu! Joo ja sit käytiin saunassakin. Sehän on mulle ihan tuttua puuhaa, mökillä pääsiäisenä kävin ainakin kolme kertaa jo saunassa. Musta on ihan kiva rentoilla siellä alalauteilla vähän aikaa.

Tänä aamuna mä sitten löysin sen mahtipaikan sieltä kämpästä, kattokaa nyt mikä peti! Yritin vähän vihjailla, että tällainen voitais hankkia meille himaankin, katotaan jokohan ne olis sen tilanneet?

fatboy

Read Full Post »

Metsäretkellä

Eilen lähdettiin Rikun isännän ”lapsuuden maisemiin”, eli metsään, jossa pieni partiolainen on aikanaan kuljeskellut. Metsän keskellä on lampi, jonka ympäri päätettiin kävellä. Riku sai kulkea vapaana, ja välillä harjoiteltiin vähän luoksetuloa, joka onnistui vaihtelevasti. Välillä metikön läpi rynni innokas pikku glenni, ja välillä korvat oli kaverilta ihan hukassa. Taisivat tippua sinne metsään? Kuljettiin polkua pitkin, mutta välillä kasvusto oli aika korkeaa Rikuun verrattuna. Matkan varrella nähtiin hurjia tiikerinloikkia ryteikköjen läpi, on se vaan ketterä.

Picture 060

Järven rantaakin käytiin tutkiskelemassa, mutta ainakaan heti ei Riku mitään vesipedon merkkejä osoittanut. Vähän uskalsi kastaa tassuja ja tajusi juoda, mutta pidemmälle ei näyttänyt olevan mitään hinkua, päinvastoin.

vesi

Matkan varrella oli monenmoista maastoa, ja Rikukin sai hyvää treeniä siinä samalla. Tuli varmaan käytettyä aikalailla eri lihaksia kuin kaupunkikävelyllä.  Selkeästi Riku tykkäsi, kun sai nuuskutella erilaisia hajuja ja tutkia jännää paikkaa. Kovin kauas meistä Riku ei missään vaiheessa harhautunut, vaan piti aina meidät näköetäisyydellä. Tämä oli tietty kiva huomata!

metsa

Read Full Post »

Valjaskammo

Rikulla käytetään vaihtelevasti lenkillä valjaita tai pantaa. Joku aika sitten ostimme Rikulle uudet y-malliset valjaat, kun vanhat tahtoivat tulla vähän liian ylös rinnalla, ja näin ollen painoivat kuitenkin henkitorvea. Vanhoja valjaita Riku ei vierastanut yhtään, mutta uudet saa aikaan hepulin aina, kun ne laitetaan päälle.

Uusien valjaidet ei pitäisi kiristää eikä puristaa eikä mitään muutakaan, mutta Riku on vaan päättänyt, että ei tykkää! Sisällä hepulia kestää hetken, mutta kun päästään ulos, valjaat unohtuu ja lenkki sujuu kuten pannankin kanssa. Yritetään nyt vähän treenata valjaiden laittoa sisällä, eli laittaa ja ottaa niitä paljon pois esim herkkujen kera, jospa ne yhdistyisi positiivisiin asioihin sitä kautta. Tällä hetkellä Rikun reaktio valjaat nähdessään on juosta karkuun. Hmmmm. Täytyy ehkä testata vielä vanhoja valjaita tässä joku päivä, ja katsoa millaisen reaktion ne aiheuttavat.

lenkilla

Read Full Post »