Mummulassa

Moi kaverit!

Vähänkö eilen oli mahti päivä! Käytiin mummulassa. Siis kun mulla on mummo, joka oli siellä mökillä ja sit on toinen mummu. Nyt oltiin siellä mummun luona. Mä vähän aavistelinkin, kun autoon mentiin, että nyt vois olla jotain kivaa tiedossa. Sit kun päästiin autosta ulos, tiesin jo missä ollaan, etenkin kun kuulin aidan takaa vaarin viheltelyn! Emäntä olis halunnut, että käydään vielä pisulla ennen sisälle menoa, mutta enhän mää meinannut malttaa, kun kaikki ihanuudet oli ihan aidan takana. Sinne piti päästä äkkiä! Mun piti vähän haukkuakin, kun ei noi mun ihmiset tajunneet kulkea tarpeeksi nopeasti ovea kohti.

Sisällä morjestin heti vauhdikkaasti mummun ja vaarin ja haistelin kaikki paikat. Sit me mentiinkin ulos nauttimaan auringosta, tai mä nautin varjosta. Mulle oli onneks oma pururulla mukana, niin viihdyin oikein hyvin. Ei ne vaan uskaltaneet mua päästää ihan vapaaksi siellä pihalla, kun aidassa oli kuulemma niin isoja aukkoja, että olisin vaan viuhahtanut sieltä tielle. Höh.

Sit myöhemmin sisällä, mä päätin vielä varmuuden vuoksi merkata mummun kukkamaljakon. Musta tuntui, että ei ne muuten muista mua, jos en jätä sinne hajujälkeä. Menin siis makkarissa olevan maljakon luo, ja nostin jalkaa oikein miehekkäästi. Jostain syystä siitä seuras vaan huutoa emännän suunnalta. Häh?!

Advertisement

Read Full Post »

Nukutaan

Riku ei oo ikinä ollut mikään erityisen kova sylivauva. Tai kyllä se siis sylissä hetken aikaa aina viihtyy, mutta ei yleensä siihen rauhoitu ihan täysin. Ja nukkuminen sylissä on ollut ihan mahdoton ajatus…

Kunnes nyt ihan viime aikoina on muutaman kerran käynyt niin, että sylissä onkin ollut täydessä unessa tuhiseva glenni! Voipi olla, että nämä on olleet sellaisia tilanteita, joissa Riku on ollut itsekseen jo nukkumassa, mutta käpytellyt jostain sitten hetkeksi esiin ja se on otettu syliin, johon se on uudestaan nukahtanut? En nyt ihan tarkkaan ole tähän asiaan kiinnittänyt huomiota. Mutta uutta tämä silti meillä on! Myös yksi ilta Riku nukahti mun viereen, kun makasin työhuoneessa vieraspatjalla, joka oli yövieraiden jäljiltä vielä lattialla. Siihen Riku tuli ihan kylkeen kiinni, ja nukahti.

Iskän sylissä nukkumassa.

Välillä vähän herättiin ja haukoteltiin.

Read Full Post »

Juhannus mökillä

Juhannuksen viettoon suunnattiin mökille itä-Suomeen. Tämä oli jo Rikun toinen mökkimatka, ensimmäisen kerran Riku pääsi mökkielämään tutustumaan talvisemmissa maisemissa pääsiäisenä.

Riku sai aika paljon mennä vapaana mökin pihamaalla, eikä kyllä juuri pyrkinyt omille teilleen lähtemään. Kerran vain päästeli menemään kovaa vauhtia tietä pitkin naapurin suuntaan, mutta tuli huudettaessa kuitenkin takaisin. Välillä huiteli saunan takana tai aitan takana, mutta tuli aina lähemmäs, kun vaan kutsui. Ekana iltana luoksetulo oli kyllä vähän hakusessa, taisi vapaus maistua sen verran makialta. Perjantaina kuitenkin otettiin vähän treeniä sen suhteen herkkujen kera, ja sujui paremmin loppuajan. Toki välillä sai edelleen olla vähän juoni, kun ei sisätilat aina kiinnostaneet. 

Rikullahan oli ihan onnenpäivät, kun mökillä oli mummo ja pappa rapsuttamassa ja antamassa herkkuja. Ja Riku kyllä heti käytti tilaisuuden hyväkseen ja otti rapsutuksia jemmaan varmaan koko kesän edestä.

Nukuimme ”aitassa”, ja siellä Riku oli todella levoton ekana yönä. Vähän väliä piti vähän haukahdella, tai ainakin siltä se itsestä tuntui, kun yritti nukkua. Tokana yönä ei sitten kuulunut pihaustakaan. En tiedä johtuiko se siitä, että Riku oli niin paljon huidellut vapaana menemään, vai oliko vaan tottunut jo metsän ääniin? Se oli erikoista tuolla, että Riku tuli yöllä meidän sänkyyn välillä nukkumaan. Kotonahan Riku saa tulla myös sänkyyn, mutta ei se ikinä yöllä sinne pyri. Lähinnä päivällä tulee rapsuteltavaksi tai muuten hetken aikaa makoilee. Mutta en oo tainnut ikinä nähdä Rikun nukkuvan edes päivällä meillä kotona sängyssä. Tuolla kuitenkin heräsin pariin otteeseen yöllä siihen, että Riku nukkui jaloissa ja välillä jopa meidän välissä. Jännityksellä odotin, että jatkuuko tämä sitten kotonakin, mutta ei jatkunut. Kotona nukuttiin taas heti omilla mestoilla, eli joko sängyn alla, omassa pedissä tai muuten vaan makkarin tai eteisen lattialla.

Järveäkin Rikulle rannalta käsin esiteltiin. Vesi ei kuitenkaan Rikua juuri kiinnostanut. Miesväki lähti veneellä ongelle, ja siitähän Rikulle tuli kauhea hätä, kun näki rannalta käsin miehet ja kuuli äänet, mutta ei päässyt veden yli heidän luo.

Read Full Post »

Jussi?

Moi taas!

Nyt on taas yks rankka reissu takana. Käytiin mummon ja papan luona mökillä. Siellä piti olla sen Jussin kanssa, mutta en mä kyllä ketään Jussia nähnyt! Aika tyhmää! Mä jo luulin, että se olis ollut esim se Jussi sieltä mun koirakoulusta. Se oli sellainen hauska naku veijari (heh, miettikää, sillä ei ollut ollenkaan karvoja, vaan tupsu pään päällä!). Aikamoista huijausta noilta ihmisiltä koko Jussijuttu.

Mökillä oli ihan mahtavaa, kun sai juosta tuhatta ja sataa ees taas! Vedin ympyrää ihan täysiä! Siellä oli myös paljon vaihtelevammat maastot, kuin esim täällä meidän koirapuistossa, jossa oon välillä rallia vetänyt. Eli oli treenimielessäkin hyvä reissu, mun muskelit vaan vahvistui. Siellä oli myös aika hyviä keppejä saatavilla.

Mummolta ja papalta sai miljoonia rapsutuksia ja paljon herkkuja, kun vähän teki temppuja. Näytin niille kaikki parhaat puoleni, emäntä käski tehdä niin. Ne meinaa viedä mut ehkä hoitoon sinne myöhemmin kesällä, ja sitä varten piti antaa hyvä vaikutelma.

Nukuttiin sellaisessa aika oudossa mestassa. Mun piti eka yö vahtia näitä mun ihmisiä kaikilta metsän möröiltä, jotka hiiviskeli koko yön nurkissa. Haukahtelin tasaisesti, että ne tajus pysyä poissa. Välillä menin nukkumaan emännän ja iskän viereen, kun mua vähän pelotti… eikun SIIS, ettei niitä vaan pelottaisi!

Read Full Post »

Yksin kotona

Nyt Riku on ollut muutaman päivän taas kokonaan yksin meidän työpäivien ajan, kun itse aloitin maanantaina työt. Tätä ennenhän olin itse kotosalla pari kuukautta.

Itseäni on hieman jännittänyt Rikun sisäsiisteyden taso. Vahinkoja on edelleen välillä sattunut, harvenemassa määrin kuitenkin (viimeisimmästä taitaa olla viikko tai jopa kaksi?). Tässä parin kuukauden aikana Riku ei ole juurikaan yli viittä tai kuutta tuntia yksin ollut kotona, joten mietitytti, että mahtaako se nyt sitten pidättää sen 8-9 tuntia. Hienosti on kuitenkin mennyt ainakin nämä kaksi ekaa päivää! Ja siis maaliskuussa, ennenkuin jäin kotiin, Riku ei vielä työpäiviä ollut pissaamatta sisälle, vaan aina oli yksi pisu päässyt. Tuuletukset tälle edistykselle! Muutenkin koti on ollut ihan siisti, kuten Rikun jäljiltä aina. Rikulla ei onneksi ole tapana sotkea tai rikkoa mitään yksin ollessaan.

Iltaisin kyllä huomaa, että koira on hieman aikaisempaa aktiivisempi. Itseä mietityttää taas, että saahan Riku nyt varmasti meiltä riittävästi aktiviteetteja iltaisin. Ja kyllä sitä vähän näinä ekoina päivinä tunsi huonoa omaatuntoa siitä, että Riku jää taas yksin. Vaikka hyvinhän se pärjäsi silloin ennenkin. Nyt itseasiassa Rikulla taas alkaa lomapäivät, kun isäntä jää reilun viikon kesälomalle…

Ja loppuun vielä päivän piristykseksi kuva viime viikolta. 🙂

Read Full Post »

Superkeppi!

Terve kaverit!

Me oltiin tänään isin kanssa lenkillä. Se tuli siis kotiin työpäivän jälkeen ja mä olin ihan innoissani, kun lähettiin ulos. Tai siis ekaks mä en meinannut lähteä, kun on tollanen ilmakin, vähän sateinen ja mälsä. Makoilin vaan panta ja hihna kaulassa eteisen lattialla.

No sitten me kuitenkin mentiin, kun mua pissatti ja alko huvittamaan sittenkin. Oltiin siinä vähän aikaa kävelty, kun SE löytyi. Ihanan iso KEPPI! No mähän otin sen heti mukaan tietty.

Mä halusin sen mukaan himaan, vaikka välillä olikin vähän vaikee päästä läpi puskista ja sellasista, kun mentiin polkuja pitkin. Mut olin sen verran juoni jätkä, että kieltäydyin niistä reiteistä, mistä en päässyt kepin kaa. Hah!

Kerrankin mä sain viedä sen sisälle asti, kun iskä oli tosi kiva ja reilu. Yleensä kepit joutuu aina jättämään pihalle, mikä on ihan tyhmää!

Read Full Post »

Rikkinäisiä leluja

Tossa muutaman kuukauden ihmettelin, että mitä ne oikein höpisee, kun joka puolella luki, että mitkään lelut ei meinaa olla glennin kestäviä. Tuumin, että meidän Riku taitaa vaan osata leikkiä sitten niin nätisti.

No nytpä ne lelut on alkaneet hajota myös täällä. Lähes kaikki pehmolelut tyyliset on ratkenneet viimeisten viikkojen aikana. Rikun ihana ja rakas puntti taisi olla ensimmäisiä mihin tuli reikä ja vanut rupes pursuamaan ulos.

Juuttinalle koki saman kohtalon, samoin ihanaksi osoittautunut pörröinen sammakko. Juuri eilen meni rikki sitten aika lujaksi luulemani lehmälelu, joka taisi olla ekoja leluja, jotka Rikulle ostettiin, kun pennun tulo varmistui.

Ehjänä on tähän mennessä säilyneet ne kumiset tai muoviset lelut, kuten röhkivä possu, pitkulainen lötkö seepra (josta pitäisi kuulu vinku, mutta ei kuulu, mutta ei se Rikua haittaa), vetonaru, kongi ym.

Melko uutena leluna Rikulla on Ikeasta ostettu krokotiili. Sitä Riku rakastaa retuuttaa, mutta koska krokolla on tuota kokoa aika paljon, se myös innostaa Rikua muunlaisiin puuhiin. Joten krokon kanssa leikitään vaan säännöstellysti.

Lisäksi Rikulla on viihdykkeenä erinäinen määrä luita; putkiluita, puristeluita, rullia ym.

Tämä Rikun lelujen rikkoontuminen antaa emännälle hyvän syyn lähteä taas eläinkauppaan hypistelemään tavaroita! 🙂 Vaikka taitaa Riku kyllä tulla toimeen näillä nykyisilläkin leluilla ihan hyvin…

Read Full Post »

Sellossa

Tänään lähdettiinkin Rikun kanssa aamupäivällä retkelle kohti Selloa. Ajatuksena oli mennä ihmisvilinää ihmettelemään, ja totutella taas junalla kulkemiseen. Käveltiin lyhyt matka juna-asemalle, ja hypättiin A-junaan. Junamatka (Rikun elämän toinen!) meni oikein hienosti. Riku pötkötteli rennosti, ja heilutteli häntää, kun näki ihmisiä, mutta ei juuri hötkynnyt mihinkään suuntaan.

Sellon ulkopuolella oli havaittavissa pientä innostusta ja hötkyilyä, paljon ihmisiä ja jännä mesta. Käveltiin vähän Mäkkylän suuntaan, että Riku kävis vielä ennen sisälle menoa pissalla, ettei vaan kävisi sisällä vahinkoa. Ja sitten syöksyttiin Selloon sisään.

Edellisellä Sello reissulla Riku on varmaan ollut noin 4-5 kuukautta vanha, ja silloin meno sisällä oli aikamoista vetämistä ja hötkyilyä. Kun istuttiin penkillä, olisi pitänyt kaikkia ihmisiä morjestaa, ja kun ei päässyt, alkoi haukkuminen.

Tällä kertaa kuitenkin sisällä käveltiin hieman ympäriinsä, ja vastaan tulevat ihmiset kyllä kiinnostivat, mutta aika monesta mentiin ohi ihan hienosti. Osaa päin piti vähän pyrkiä, mutta jatkettiin matkaa kuitenkin. Välillä käytiin penkillä istumassa, ja Riku vaan rennosti pötkötteli maassa ja katseli ohikulkevia ihmisiä! Vau. Osa meni vielä ihan läheltä, ja tällöin Riku saikin sitten nakkipalan palkaksi, kun ei lähtenyt hötkyämään ihmisen perään. Eli tällä kertaa meni huomattavasti paremmin! Ehkä tosta vielä kunnon koira tulee! 😉

Kotimatka tehtiinkin kävellen. Sää oli aurinkoinen, mutta aika viileä. Taisi silti Rikulla olla vähän lämmin, sillä aina välillä piti varjopaikkoihin pysähdellä. Reissussa ei ollut mukana kameraa, mutta laitetaan sitten kuva eiliseltä.

Read Full Post »

Vroom vroom!

Mä olen kyllä todistetusti maailman nopein koira!

Käytiin taas emännän kaa päiväkävelyllä, sadekin vähän taukos, niin oli ihan mahtifiilis. Poikettiin koirapuistoon matkalla. Saatiin olla ihan keskenämme, ja sekös mulle sopi. Enemmän tilaa kaahata ees taas, eikä tartte varoa, että törmää kehenkään.

Juoksin ihan tuhatta ja sataa ympyrää siellä puistossa! Vroom vroom kuului vaan. Oon koiramaailman Rosberg! Hitsi, kun ei tolla emännällä ollut kameraa mukana, olisitte saaneet nähdä videota mun rallista.

Pikkasen siellä tassut, maha ja naama kastu kyllä siinä märällä nurtsilla, mutta mä en ookkaan sokerista tehty!

Read Full Post »

Koiran työ

Moro kaverit taas!

Mun elämässä puhaltaa kohta taas muutoksen tuulet. Mä jään työttömäksi! Ouh nou! Mullahan on nyt jo pari kuukautta ollut tosi tärkeä työ, vahtia emäntää päivät.  Niillä oli töissä jotkut xytzö-neuvottelut ja sit työt loppui. Se taas tiesi mulle hirveästi lisää töitä. Ennen mä vaan sivusilmällä vahdin vähän tätä asuntoa, ja järjestelin mun luita ja otin lungisti, siis niinku nukuin pääosan päivästä. No nyt mun on sitten tarvinnut vahtia tota emäntää koko ajan, ettei se vaan tee mitään hölmöyksiä (tai syö nakkeja mulle kertomatta).

Mun tarttee siis tarkkailla sitä lähes taukoamatta. Välillä mä vähän nukun koiran unta, mutta heti jos se lähtee taas liikkelle, mä olen perässä kärppänä. Ja sit tietty mun velvollisuuksiin kuuluu viedä sitä vähän lenkille päivittäin. Ettei se rassukka ihan tuu mökkihöperöksi. Tänäänkin raahasin sen tonne vesisateeseen. Olin kuitenkin aika reilu, ja kierrettiin vaan korttelin ympäri. Kastuin silti aika pahasti, joten piti sisällä sitten vetää hirveät hepulit, tiiättehän te ne pesun tai sateen jälkeisen hepulit?

Onneksi koirien liitosta kerrottiin, että koiratkin ansaitsee vapaahetkiä, joten kyllä toi emäntä sit aika usein tajuaa kuitenkin lähteä vähäksi aikaa pois, jotta mä saan todella levätä.

No nyt kuitenkin emäntä lähtee ens viikolla kuulemma taas töihin, joten mä jään taas yksin himaan. Toisaalta aika tylsää, oon jotenkin niin tottunut tähän vastuuseen, ja oikeastaan se on aika kivaa kun on joku päivisin täällä, jolta saa rapsutuksia. Täytyy sitten vaan yrittää ottaa rapsutuskiintiö täyteen iltaisin ja viikonloppuisin.

Jaa, nyt se emäntä tuolla taas jotain kolistelee. Menen tarkkailemaan tilannetta!

Read Full Post »