Lauantaina ajeltiin Rikun kanssa kohti itä-Suomessa sijaitsevaa mökkiä. Samaa, jossa jo juhannus vietettiin. Ilo oli koiralla taas suuri, kun pääsi mökin pihalle juoksemaan. Sääkin oli kivan aurinkoinen lauantaina iltasella, niin itsekin viihtyi pihalla hyvin. Kovasti yritin Rikua houkutella uimaan, mutta ei sitä vaan saa edes varpaita kastamaan. Itse kahlasin veteen, ja koetin Rikua saada mukaan, mutta se vaan katseli rannalta ihmeissään. Ehkä hyvä, ei tarvitse ainakaan vahtia koko ajan koiraa veden äärellä. Tuolla mökillä ei laituria olekaan, joten sinällään se on ihan hyvä. Ei tarvitse pelätä, että Riku juoksee laiturille, ja tipahtaa veteen.
Käytiin iltakävelyllä, ja samalla poimittiin vähän mustikoita ja metsämansikoita. Rikuhan hullaantui mustikoista täysin, naposteli niitä suoraan pensaasta. Mansikoiden perään oli myös, ajatteli varmaan, että siinä ne ihmiset poimii niitä mulle suoraan syötäväksi, nam. Metsässä Riku taas kulki kivasti koko ajan ihan meidän vierellä, ei ollut kiinnostusta lähteä minnekään kauemmas vaeltelemaan yksinään.
Illalla mentiin Rikun kanssa kahdestaan pikkumökkiin nukkumaan, ja ensimmäiset 45 minuuttia, Riku vaelsi levottomasti ympäriinsä. Kutina oli selvästi kova, ja muutenkin kaveri oli jotenkin levoton. Sitten Riku tuli viereeni sängylle, ja silittelin sitä varmaan viisi minuuttia pitkin rauhallisin vedoin pitkin selkää, ja kas, tämän jälkeen se rauhoittui kummasti. Itse olin juuri nukahtamassa, ja makasin kyljelläni sängyllä, kun Riku tuli selkäni taakse viereeni, ja tuli ihan viereen makaamaan, ja laski päänsä mun pään päälle. Hetken aikaa jaksoin siinä olla, mutta sitten piti vähän siirrähtää, ja siinähän menetin sitten tyynyni, kun Riku valtasi sen kokonaan. 😉 Kyllä se siinä sitten sen verran asentoa vaihtoi, että sain pääni takaisin tyynyn, ja Riku jäi sitten siihen pääni yläpuolelle nukkumaan… Nyt Rikun isännän ollessa reissussa, on Riku myös kotona tullut meidän sänkyyn välillä yöllä nukkumaan. Normaalistihan se ei ole osoittanut mitään mielenkiintoa tulla yöllä sänkyyn. Päivällä se saattaa käydä siellä makoilemassa, mutta ei muuten.
Sunnuntaina sitten lounaan jälkeen annoin Rikulle ohjeet käyttäytyä hyvin, ja lähdin ajelemaan kohti etelä-Suomea. Kyllä se vaan kirpaisi jättää koira sinne, vaikka tietääkin, että se on siellä hyvissä käsissä. Viikon päästä sitten sunnuntaina isäntä ajelee Rikun hakemaan kotiin.
Nyt on kotona jotenkin kauhean hiljaista. Ihmeellistä, kun saa tiskikonettakin täyttää ihan rauhassa, ilman että toinen on siinä nenäänsä joka paikkaan tunkemassa.
Riku glenni 