Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for elokuu 2009

Erinomainen!

Lauantaina osallistuttiin Suomen terrierijärjestön päänäyttelyyn, joka pidettiin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Tavoitteena oli, että jos nyt edes samanlainen arvostelu tulisi kuin viikko sitten. Oltiin taas hyvissä ajoin paikalla, että Riku ehti tottua tilanteeseen. Nyt oli ehkä vähän enemmän hötkyä ja haukkua siinä ihan alkuvaiheessa, mutta kyllä se siitä taas rauhoittui.

Nyt olikin paljon enemmän glennejä ilmoittautunut kuin Kouvolaan, joten oli kiva itsekin nähdä jos jonkin näköisiä glennejä. Ihan pikkuruisia pentuja oli myös pari kappaletta. Voi! Onko se Riku joskus muka ollut niin pieni?

Joku aika ennen kehän alkua tultiin sitten kehän viereen odottelemaan. Siinä Riku odotteli jo paljon rauhallisempana kuin siellä kauempana. Tietty kovasti olis tehnyt mieli tehdä tuttavuutta yhden jos toisenkin kanssa…  Saimme taas ihanasti apua Rikun esittelyssä, ja itse vain seurasimme kehän laidalla.

näyttely7

Junioreissa oli kolme urosta, Riku ainut brindle. Kehä alkoi Rikun osalta tyylikkäällä selälleen heittäytymisellä, kun olisi pitänyt lähteä kävelemään kehää ympäri. Uuuups. Kyllä se sieltä sitten jaloilleen saatiin, pieneksi hetkeksi… Lopulta pääsivät kierroksen loppuun, ja tuomari alkoi arvioimaan koiria yksitellen. Riku oli vikana vuorossa, ja kävi ensin pöydällä, ja sitten taas pääsivät kävelemään. Nyt sitten kävely kulki tosi hienosti! Jee. Kyllä siinä sitten suu loksahti auki, kun kehästä palattiin pinkin nauhan ja ruusukkeen kera! Vau. Saman värin saivat muutkin junnut. Näistä kolmesta Riku sitten sijoittui kolmanneksi. Tämä kuitenkin tarkoitti, että ei päästykään heti lähtemään, vaan piti jäädä odottamaan sitä paras uros kehää, vaikka tiedettiin, että eihän sieltä mitään sijoituksia tulisi enää. Siellä kehässä Riku taisi olla toka vikana, toinen juniori taidettiin siirtää Rikun taakse vielä?

Illalla Riku nautti vieraiden huomiosta, ja omasta hienosta ruusukkeestaan!

ruusuke

Read Full Post »

Top 5

Rikun intohimot

1. Ihmiset

2. Ihmiset

3. Temppujen tekeminen

4. Kepit

5. Syöminen

kuva13

Rikun lempparitavarat

1. Kepit

2. Herkuilla täytetyt vessapaperirullat

3. Omat lelut, mitä nuhjuisempi sen parempi

4. Muovipullot

5. Sukat

pullo

Rikun lemppariruuat

1. Nakit

2. Juusto

3. Kurkku, kukkakaali

4. Heinä

5. Oma ruoka

kieli2

Read Full Post »

Temppuja

Meillä Rikun kanssa temppujen harjoittelu on vähän kausittaista. Välillä harjoitellaan uusia temppuja tosi ahkerasti, ja välillä mennään pitkään vanhojen temppujen voimalla. Osa tempuista on opetettu perinteisemmin, eli kädellä ohjaamalla jne ja muutamia on opetettu ihan vaan sheippaamalla naksuttimen kanssa.

Uusimpina temppuina ollaan opeteltu omaan petiin menemistä. Käskysanana toimii ”petiin”. Tempun harjoittelun aloitin naksuttamalla Rikulle, kun se lähestyi petiä. Melko nopeasti Riku jo kävi koskettamassa petiä, ja siitä sitten meni seisomaan kokonaan petiinsä. Tässä kohtaa taisin kerran tai kaksi käskeä Rikun maahan, sillä ajatus olisi, että petiin käskyllä Riku menisi sinne omaan punkkaansa nimenomaan makaamaan. Aika nopeasti Riku tämän sitten hokasi, ja rupesi tarjoamaan itsekin jo sitä makuulle menoa. Palkkaamisen kanssa jäin tässä kohtaa pohtimaan, että miten se kannattaisi tehdä fiksuiten. Tällä hetkellä olen sitten tehnyt luovan ratkaisun, eli kun Riku menee petiin, naksautan ja heitän namin Rikulle petiin. Ja tämän jälkeen pyydän Rikun itse luokseni (hyvää luoksetulon harjoittelua sisällä), jotta saadaan taas uusi toisto petiin menemiselle. Pikkuhiljaa pitäisi kai pedissä olemisen kestoa ruveta lisäämään. Sitä täytyy nyt sitten mietiskellä lähiaikoina.

Vielä uudempana on sitten kumartaminen, jonka opettamisen isäntä ensin aloitti. Siinä Riku on nyt houkuteltu namikädellä maahan menemään, mutta niin että toinen käsi onkin Rikun mahan alla estämässä takapään maahan menoa. Nyt olen jo tehnyt useita toistoja niin, että se toinen käsi on hyvin ”hellästi” siellä mahan alla, lähinnä vain hipaisee ihoa ja Riku silti hienosti laski vain etupään. Mutta heti kun testasin käden ottamista pois, koko keho meni taas maahan. Treeniä treeniä!

kumartaa

Tässä voi tulla myöhemmin sitten taas urakka saada se kädellä houkuttelu tästä pois, mutta pitää miettiä sitä myöhemmin. Harkitsin jossain välissä, että jos olisinkin yrittänyt opettaa tämän sheippaamalla, mutta kun Rikun lähtöasento kaikessa on aina istuminen niin se olisi ollut melko työläs urakka. Täytyy siis opettaa se ensin seisomaan! 🙂

Read Full Post »

Moi

Me tehtiin eilen retki näyttelyyn Kouvolaan saakka. Aivan fantastinen mesta, siellä oli hirmusti koiria. Pieniä ja isoja, tummia ja vaaleita, kaikki aivan yhtä kivoja. Musta oli vähän tylsää, että niitä kaikkia ei saanut mennä moikkaamaan. Kovasti kyllä yritin. Ja moni yritti tulla tekee tuttavuutta munkin kanssa, mutta noi tylsät ihmiset ei antaneet! Höh.

Leena-mamma ja mun bestis Reijokin tuli sinne. Meillä oli eka Reijon kaa pienet treenit, että osataah sitten kehässä käyttäytyä. Sit vaan odoteltiin.

Me pojat päästiin sitten vihdoin kehään, jossa mulla oli yks kilpakumppani. Senkin kaa olis ollut kiva vähän jutskata, mutta eihän siinä tiukan kilpailun keskellä ehtinyt. Esiteltiin Reijon kanssa mun kävelytaitoja, ja sit käytiin morjestamassa sitä tuomarisetää. Vähän yritin sitä lipaista, kun se katsoi mun hampaita.

Sain sieltä sellaisen sinisen nauhan, joka tarkoittaa kuulemma, että hyvä. Mä itse oon aika varma, että se oikeasti meinaa, että Hämmästyttävän Ylväs ja Viisas Älykkö glenni. Sitähän mä olen!

Illalla olin aikasta väsynyt, mutta jaksoin silti vähän leikkiä mun leluilla. Mun lelut on jostain syystä kaikki viime aikoina laihtuneet, niissä on vaan kuoret jäljellä.

lelu2

Read Full Post »

Koiranäyttelyssä Kouvolassa

Tänään Riku osallistui siis ekaa kertaa koiranäyttelyyn. Taisi olla heinäkuun alkua, kun Rikun sinne ilmoitin, ja muutamaan otteeseen ehdin jo katua päätöstä, kun olin ihan varma, että siitä tulisi katastrofi.

Herättiin aamulla ajoissa, ja kävin Rikun kanssa kunnon lenkillä heti aamusta. Matkaan lähdettiin ennen ysiä, ja perillä oltiin ennen yhtätoista. Rikulla oli tietenkin kova hinku päästä eteenpäin, kun alueelle käveltiin. Koiria nähtiin matkalla, ja kaikkia olisi ollut kiva mennä moikkaamaan, mutta yllättävän hyvin Riku kuitenkin jatkoi matkaa. Käveltiin siinä kehienkin ohi, missä alkoi jo ihmisiä ja koiria olla enemmänkin. Löydettiin sitten mesta, johon päätettiin retkituolit pystyttää, ja siinä sitten istuskeltiin varmaan vajaa tunti. Alussa Riku hötkyili vähän enemmän ohimenevien koirien perään. Muutamalle vähän haukahti, tai jos toinen räkytti niin vastasi, mutta pääosin oli ihan hiljaa. Hip hei!

Sitten saapuivat kasvattajamme Leena miehensä Reijon kanssa. Riku on ihan hulluna Reijoon, ja olikin ajatuksena, että Reijo veisi Rikun kehään. Pojat meni vähän harjoittelemaan, ja näin hyvin homma alkoi…

näyttely2

Kyllä se Riku siitä sitten homman hiffasi, ja kulku sujui jo ihan hyvin. Pikkuhiljaa valuttiin kehän luo, jossa Riku odotteli ihan tyynen rauhallisena. Ihan kuin olisi näyttelyissä käynyt useamminkin. Glennejä oli ilmoittautunut seitsemän kappaletta, ja juniori uroksiin Rikun lisäksi vain yksi.

Sitten tulikin jo aika poikien siirtyä kehään. Eka piti odotella vähän omaa vuoroa.

näyttely3

Sitten päästiin kävelemään. Ihan kivasti Riku käveli siinä, vaikka oli näinkin paljon häiriötä ympärillä. Ja ottaen huomioon, että ei olla siis mitenkään tuotakaan harjoiteltu. Tai noh, ainakaan Riku eiyrittänyt säntäillä päättömästi sinne tänne, heh.  Kuvassa kyllä askellus näyttää jotenkin erikoiselta…

näyttely4

Sitten päästiin tapaamaan tuomaria. Rikun mielestä aivan ihanaa! Mutta poju hillitsi kyllä itsensä, vähän yritti lipaista, kun tuomari katsoi hampaita. Sekin meni hienosti! Sitä ollaankin yritetty säännöllisesti treenata.

näyttely1

Lopputuloksena oli sininen nauha, eli hyvä. Arvioinnissa mainittiin, että on vielä kehittymässä ja tarvitsee aikaa.  Täytyy kotisivuille laittaa tuo englanninkielinen arvostelu kokonaisuudessaan. Kilpakumppani sai vaaleanpunaisen nauhan, eli erinomainen. Ikää taisi tällä toisella olla noin 5kk enemmän kuin Rikulla, ja olihan se kaveri jotenkin ”tasapainoisemman” näköinen (ja huomattavasti kokeneempi näyttelyissä kävijä).

näyttely5

Kokemuksesta jäi positiiviset fiilikset. Ja ensi viikonloppuna siis uudestaan! Nyt vaan jännitystä lisää se, että tuplabuukkausten takia ei vielä tiedetä kuka Rikun esittelee… Uuups. Itse en ainakaan siihen vielä kykene. Huomasin kyllä, että tuollaisen kokeneemman ohjauksessa Rikukin kulki hyvin, eli kyllä se oma jännitys jne vaan siihen koiraan vaikuttaa.

Read Full Post »

Koulussa taas

Tänään oli meillä Rikun kanssa taas koulupäivä. Muut koirat aloittelivat sisällä kontaktiharjoituksilla, ja meidän tavoite oli päästä sisälle haukkumatta. Helpommin sanottu kuin tehty. Aloitettiin siitä että tultiin eteiseen ja sieltä katseltiin muita koiria.  Lopputunnista jo kuitenkin pääsimme ihan koulutushuoneeseen asti hetkeksi ilman että Riku haukkui. Jei. Harjoittelun välissä käytiin Rikun kanssa aina välillä rauhoittumassa ulkona, ja siellähän Riku sitten kulki kuin unelma. Seurasi niin nätistä ja ehkä tokan kerran jälkeen malttoi jo hienosti odottaa lupaa mennä ovesta sisään jne. Aivan eri tavalla kuin tunnin alkaessa. Lopussa vielä ulkona vähän seuraamisharjoittelua. Kaiken kaikkiaan Riku kyllä edistyi.

Täytyy vaan itsellä asettaa tavoitteet uusiksi tuon kurssin suhteen. Alunperin aattelin, että opitaan sitten ohittamaan muut koirat hienommin. Nyt kasvatetaan sittenkin Rikun pinnaa.  Hyötyähän siitäkin on monessa tilanteessa. Ehkä sitten vähän saadaan myös treeniä seuraamiseen häiriöiden keskellä pikkuhiljaa.

Kaivoin jotain Rikun rikkoontuneita leluja kaapista, ja ajattelin heittää niitä roskiin. Päädyttiin kuitenkin yhdestä nyt ottamaan vanut vaan pois, ja Rikuhan tykkää siitä ihan littanana. Tässäkin kuvassa nukkuu sen kanssa.

lelu

Read Full Post »

Uusi hihna

Saatiin vihdoinkin aikaiseksi hankkia Rikulle uusi hihna. Rikun ”pentuhihna” ostettiin ehkä viikko ennen pennun tuloa. Piti saada joku halpa ja kevyt hihna ensihihnaksi. Huuups. Kahdeksan kuukautta sen hihnan kanssa sitten hujahti. Se oli sellainen mikälie nailonhihna. Sattui niin pirusti, jos koira oikein lujaa nykäisi (poltti siis).

Tänään sitten marssittiin kauppaan ja mukaan lähti Hurtan nahkahihna. Maksoi ihan törkynä, mutta oletus on, että se sitten kestää. Äsken käytiin iltalenkillä uuden hihnan kanssa, ja kyllä se tolla yhdellä kävelyllä jo maksoi hintansa takaisin. Oi sitä pehmeyttä kädessä! Itse vähän pelkäsin eka, että onko se sitten sellainen jäykkä ja painava, mutta en kyllä hirveästi eroa huomannut siihen vanhaan. Itselläni on tapana kerätä hihnaa vähän käteen, jos koira kävelee ihan vieressä, muutenhan se laahaisi maassa, ja ihan yhtä hyvin tuo ”kääriytyi” kuin se vanhakin. Flexihän meiltä myös löytyy, mutta sitä ei oikeastaan käytetä muualla kuin mökillä tai jos ollaan jonkun pihalla, jossa Rikun on kuitenkin oltava kiinni. Ja Nuuksion reissulla oli myös käytössä.

rapsuRiku nauttimassa rapsutuksista.

Read Full Post »

Ehkä on sittenkin toivoa

Tällä viikolla alkoi siis koirakoulu koiran kera. Oltiin hyvissä ajoin perillä, ja Rikuhan puhkui intoa heti autosta ulos tultuaan. Lähdettiin sitten kävelemään siihen lähistölle, ja yllättävän hyvin Riku siinä sitten rauhoittui. Kun kello lähenteli tasaa, lähdettiin sisäänpäin ja huomasin, että muut koirakot olivatkin sinne jo menneet. Mentiin perässä, ja oikeastaan samantien, kun päästiin sisään, Riku aloitti kauhean haukkumisen. Se ei ollut mitään aggressiivista, Riku olisi vaan niin kovasti halunnut päästä sinne toisten koirien luo, ja kun ei päässyt, se vaan haukkui. Se oli sellaista todella kimeää ja tiivistä haukkua, ihan erilaista kuin oon juuri koskaan Rikulta kuullut.

Aika nopeasti siirryttiin ulos tekemään harjoituksia. Rikun osalta vaan ”peli oli jo menetetty” eikä Riku pystynyt keskittymään mihinkään vaikka etäisyyttä toisiin koiriin oli jo pihalla runsaasti. Me siis harjoiteltiin pääosin sitä, että Riku pystyisi rauhoittumaan, kun muita koiria on lähistöllä. No lopputunnista se jo meni paljon paremmin.  Olin itse ihan maani myynyt, kun en todellakaan Rikulta tuollaista reaktiota odottanut, enkä oikein osannut etenkään siellä sisällä siihen reagoida. Etukäteen siis kuvittelin, että Riku varmasti hötkyy, ja vinkuu ja ehkä vähän haukahteleekin, mutta että pystyttäisiin kuitenkin ihan harjoituksia tekemään. Eli kuten siellä pentukoulussa meni. Sehän oli myös sisätiloissa ja se meni Rikun kanssa pääosin ihan ok. Mutta jostain syystä tällä kertaa Rikulle oli liikaa joutua sinne sisään muiden koirien kanssa. Kouluttajan kanssa asiasta jo juteltiinkin, ja todettiin, että ens kerralla Riku vois suosiolla aloittaa treenit ulkoa.

Tämä episodi sai mut sit ihan kauhun partaalle, kun ajattelin lähestyviä näyttelyitä. Olin ihan varma, että ei siitä tule yhtään mitään… Tänään kuitenkin oon jo positiivisemmalla fiiliksillä. Riku kävi isännän kanssa tänään kasvattajan järjestämillä syyspäivillä, jossa kaikki oli mennyt ihan ok. Siellä siis oli paljon muitakin koiria. Riku oli vähän haukahdellut alussa, mutta lopettanut sen, kun kasvattaja oli sitä ”komentanut”. Tietty Riku oli tuollakin hönkynyt ja vinkunut, mutta rauhoittunut kuitenkin ihan kivasti. Siis jopa niin hyvin, että olivat päässeet kokeilemaan agilityn esteitä Rikun kanssa (ja siis niin että muita koiria on lähistöllä!). Muutaman koiran kanssa Riku oli tehnyt tuttavuutta. Yhden uroksen kanssa oli tullut pieni ärähdys, mutta se nyt ei tietty yllätys tän rodun kanssa ollut.  Ehkäpä me siellä näyttelyssä pärjätään. Täytyy vaan mennä hyvissä ajoin niin että Riku ehtii tilanteeseen tottua. Näyttelyn aamuna varmasti jännittää emäntää niin pirusti. Pitäis vaan pystyä rentoutumaan, ettei saa Rikuakin hepulin partaalle.

kuva12

Read Full Post »

Rullamania

rulla2Rikulle on pienestä pitäen tehty vessapaperirullasta herkkukätköjä, jotka sille on annettu, kun se on jäänyt yksin. Muistan, kun Riku oli pieni, ja luin jostain palstalta, että tuollainen vessapaperirulla tuli monelle koiralle tosi helpoksi jo pienen ajan kuluttua… Rikulla meni yllättävän pitkään ennenkuin se oppi sen oikeasti nopeasti ”avaamaan”. Nykyään ei tosiaan rullassa mene kauaa, kun sieltä on jo namit saatu. Rulla silti kiinnostaa pidempäänkin, sillä Riku näyttää tykkäävän tosi paljon sen silppuamisesta. Se ei siis syö niitä palasia, se vaan silppuaa rullan. Usein meillä onkin sitten sitä pahvisilppua lattiat täynnä (vieraat varmaan ihmettelee), sillä vaikka niitä kuinka siivoaa, aina jostain tupsahtaa palanen esiin.

Vähän aika sitten Rikulla kävikin mahtava tuuri, se sai ”superrullan”! Siitä olisi kuitenkin tullut niin paljon sitä silppua, että ihan tuhottoman kauaa Riku ei saanut superrullaa pitää. Välillä oon antanut Rikulle muitakin pahvilaatikoita tms, ja aina tulee sama reaktio, silpuksi vaan!

rulla

Read Full Post »

Koulun penkillä

Eilen aloitettiin sitten koirakoulu pitkästä aikaa. Rikun ollessa reilu 3kk vanha, käytiin yksi pentukurssi, mutta muuten ollaan itseoppineita (vaikkakin ollaan saatu ”yksityistutorointia”). Nyt oli siis korkea aika taas lähteä opiskelemaan. Osallistutaan Koirakaksikon Arkitapoja kaikille-kurssille. Lähempänäkin (ts Helsingissä) olisi varmaan kursseja ollut, mutta kun on tuttu ja hyväksi havaittu kouluttaja niin jaksaa pienen matkan aina ajellakin.

Eka kerta oli luento ilman koiria. Etukäteen mietin, että saattaa olla vanhan kertausta mulle. Ja niin tavallaan olikin, mutta silti kaksi tuntia hujahti ihan hetkessä, kun aihe oli niin mielenkiintoinen (miten koira oppii jne)! Kotimatkalla pää pörisi taas kaikkia hienoja ajatuksia miten voisi Rikun koulutusta tehostaa ja parantaa. Nyt kun kesän aikana itsellä ei oo ollut aikaa/energiaa lueskella mitään koirakirjallisuutta, niin tuo luento tuli oikein hyvään saumaan muistuttamaan näistä asioista. Ja ainahan se tuo oman lisänsä, kun kuulee muidenkin kokemuksia. Ensi kerralla sitten Riku mukaan, ja ruvetaan harjoittelemaan muun muassa ihmisten tervehtimistä ja hihnassa kävelyä, toisten koirien ohittamista jne. Ryhmäkoko oli mukavan pieni, joten kouluttajalta varmasti ehtii saada riittävästi huomiotakin.

riku2

Meillä tosiaan viime aikoina on kaikki lelut hajonneet (siis purtu hajalle). Suunnilleen ainoat mitkä on vielä ehjiä, on muoviset Orka-lelut ja jotkut narujutut. Ja sitten vinkuva siili, joka on sitten se speciaalimpi lelu. Eli sillä oon ajatellut opetella palkitsemaan Rikua leikillä, joten se ei ole esillä koko aikaa. En tiedä sopisiko siihen paremmin joku vetolelu,  mutta siili tuntuu olevan kyllä Rikulle mieleen (hakea sitä jne, ja se vinku on ihan pop).

Nyt sitten kävin eläinkaupassa hakemassa uuden Orka-lelun vanhojen lisäksi. Huomasin, että meillä jo valmiiksi kotona olevat koirankeksit sopivatkin sen koloseen just tismalleen. Koira saa ahertaa jonkun aikaa sen parissa, että saa keksin sieltä syötyä, kun se istuu sinne kuin tatti. Mutta se on nyt todettu, että melko turha Rikulle on mitään pehmoleluja hankkia. Tai ehkä täytyy jatkossa ostaa kirpparilta jotain halpoja vanhoja pehmoleluja, joita se voi sitten jyrsiä rikki rauhassa. Ihme kyllä krokotiili on vielä ehjä.. mutta sen kanssa Riku saakin leikkiä vähän harvemmin.

orka

Read Full Post »

Older Posts »