Lauantaina suunnattiin Hämeenlinnaan ja siellä sitten metsään. Lähdettiin katsastamaan josko sieniä löytyisi. Puolukoita tiedettiin varmasti löytyvän, sillä äitillä oli hyvät apajat meille jo tiedossa. Riku sai juosta metsässä ihan vapaana. Alussa pehmeä sammal innosti Rikua pötköttelemään, mutta pääosin viipotti menemään innokkaana. Välillä piti vähän spurtata hulluna ympäri, ja välillä vaan seuraili missä mennään. Tuolla huomasi, että luoksetulo oli hetkittäin kyllä ihan hakusessa. Välillä taas spurttas luo kuin viimeistä päivää.
Sieniä kerättiin aika helposti maastosta. Puolukoita lähdettiin sitten katsomaan ihan erityylisestä ryteiköstä, jossa Rikun töppöjalat meinas vähän loppua kesken. Ja toki jamppaa alkoi jo väsyttämäänkin, niin ei jaksanut ihan samalla tavalla vehdata, vaan Riku tyytyi enemmän toimimaan työnjohtajana puolukoiden poimimisessa. Tietenkin tarkisti välillä laadun, hyvin puolukat uppos.
Sunnuntaina käytiin leikkimässä. Kaveruksista ei oikein kunnon kuvaa meinannut saada, vauhti oli sen verran kovaa koko ajan. Ja lopputuloksena mutainen glenni.
Riku glenni 