Moi!
Tammikuu on taas vierähtänyt vauhdilla. Emäntä aloitti uuden työn, joten energiat on menneet sinne. Pakkaset on myöskin haitanneet elämää. Riku ei ole näyttänyt juuri olevan moksiskaan kylmyydestä, mutta meillä ihmisillä alkaa olla tuskaiset olot, kun -20 astetta on tärähtänyt mittariin. Tästä syystä lenkit on olleet aika lyhyitä viime viikkoina.
Syksyllä jo tilattiin uusi auto, joka mahdollisisti vihdoin häkin hankkimisen Rikulle matkoja varten. Tähän asti Riku on matkustanut valjaissa takapenkillä. Syksyllä tutkiskelin erilaisia häkkivaihtoehtoja netissä ja sitten vielä livenä Voittaja-näyttelyssä. Päädyttiin lopulta tilaamaan Variocage-häkki http://www.kulkukoira.comista. Toimitus oli tosi nopea (Matkahuolto). Häkki sai jonkun aikaa lojua ensin laatikossaan eteisessä, kunnes yksi sunnuntai päätettiin se koota. Riku oli tietenkin heti apulaisena, ihan riesaksi asti.
Useampi tunti siinä vierähti,että saatiin häkki kasaan. Ohjeissa piti muutaman kerran raaputella päätä, mutta kyllä se siitä selkeni sitten. Riku kävi heti testaamassa häkin eikä näyttänyt olevan moksiskaan häkistä. Häkki vaikuttaa tosi vankalta eikä varmaan kolise pahemmin hiekkatielläkään, mikä oli yksi kriteeri meillä. Osa metallihäkeistä näytti sellaisilta, että sitä kilinää ei kuuntele Erkkikään. Hintaahan tällä oli, mutta uskoisin sen olevan sen arvoinen.
Auto ei ole vielä tullut, joten siirrettiin häkki olohuoneeseen ja laitettiin sisään Rikun vanha peti. Nyt Riku on siellä pötkötellyt ihan oma-aloitteisesti. Vielä ei olla ovea laitettu kiinni, mutta pikkuhiljaa. Luulen kyllä, että Riku ei ole moksiskaan.
Tuosta tulikin mieleeni yksi kiva iltalenkki mikä tehtiin pari viikkoa sitten. Käveltiin tuossa ison tien varrella jalkakäytävällä, kun huomasin tien toiselta puolelta hoippuvan pariskunnan tukevassa humalassa kohti meitä. Riku nuuski innokkaana jotain lumikasaa eikä edes huomannut lähestyviä ihmisiä, mä vähän kattelin niiden etenemistä sivusilmällä. Ne meni ihan meidän vierestä ja juuri kun se ukko oli ohittanut meidät, se kääntyi Rikua kohti, kumartui ja karjui ihan täysiä ”aaaargh” ja huusi perään että p*****kele noita koiria kuuntele ketään. Riku vaan nosti päänsä ja kattoi, että mikäs ukkoi toi on ja sit jatkettiin matkaa. Itse olis tehnyt mieli muutama valittu sana sanoa, mutta kyseinen herra oli sen verran agressiivisen oloinen, että oli parempi vaan jättää asia sikseen. Mutta tulipahan taas nähtyä, että Riku ei pienestä hätkähdä. Luulen, että tuon kohtauksen sai aikaan kauempana haukkuva koira, ja ukko luuli, että se oli ollut Riku? Kivoja tyyppejä sitä tuolla liikkuu!
Tänään olikin mukavaa, kun oli vihdoinkin vähän lämpimämpää! Kävelytiet olivat vielä neljän jälkeen auraamatta, joten lenkki oli aikamoista tarpomista. Käytiin Rikun kanssa vähän purkamassa energiaa koirapuistossa (kahdestaan). Lunta oli sielläkin niin paljon, että välillä glennistä näkyi vaan päälaki. Kotiin saapui sitten tämän näköinen rassukka.
Eikun suihkuun siis! Tässäkin on tapahtunut edistystä. Vaikka Riku ei suihkusta tykkää, se jo kävelee itse vapaaehtoisesti kylpyhuoneeseen lenkin jälkeen (suihkuun pitää vielä nostaa). Kesällä koko koira piti kantaa kylpyhuoneeseen. Eli seuraava askel on sitten saada Riku menemään sinne vapaaehtoisesti.
Riku glenni 