Helmikuussa sekä isäntäväki että Riku lomailivat pari viikkoa. Ihmiset Thaimaan lämmössä ja Riku taas ensin viikon isännän vanhemmilla ja sen jälkeen viikon ystäväpariskunnan luona. Etukäteen vähän jännitti näin pitkä hoitoreissu, mutta jännitystä vähensi huomattavasti se, kun Riku pääsi kavereiden luo toiseksi viikoksi eikä joutunutkaan koirahoitolaan niinkuin aluperin oli suunniteltu. Molemmissa hoitopaikoissa Riku oli kuulemma käyttäytynyt esimerkillisesti ja ollut oikea sylivauva.
Kotiin tultua päätettiin vähän sisustaa ja hankittiin olkkariin lisää cd-telineitä. Meidän apuri oli tietenkin kovasti taas menossa mukana ja kunnostautui erityisesti pakettien avaamisessa.
Riku kävi myös rokotuksissa reissun jälkeen. Hyvin meni sekin reissu vaikka ainahan Riku on eläinlääkäreistä tykännyt. Jonkinasteista rauhoittumista oli sielläkin havaittavissa, ainakin odotushuoneessa Riku malttoi melko kiltisti odotella vuoroaan vaikka siellä muitakin ihmisiä oli muutaman metrin sisällä. Edellisillä kerroilla Riku on aloittanut kauhean mekkalan (vinkumista, haukkumista), kun ei ole päässyt kaikkia tervehtimään. Samoin rauhoittumista on ollut näkyvissä myös lenkeillä esim suojateiden ylityksissä. Ennen liikennevalojen odottelu oli Rikulle yhtä tuskaa (tahtoo mennä nyt heti tai leikitään ja riehutaan ees sitten, jos ei mennä eteenpäin), mutta nykyään Riku istahtaa nätisti odottelemaan. Ja tää muutos on tapahtunut tässä talven mittaan jotenkin salakavalasti.
Rikua syksyllä vaivanneet kutinat on selkeästi rauhoittuneet ruokavaliomuutosten jälkeen. Hieman toista takajalkaa aina välillä nyppii, mutta en tiedä onko se vaan tapa? Pitää tarkkailla kuitenkin. Silmänympärykset on myös rauhoittuneet, vaikkakaan ei ne taida ihan normaalit olla. Valokuvissa taas näyttää vähän punoittavan.
No tässä vielä kuvia maaliskuun alusta.
Sylivauva.
Rapsuta nyt vähän.
Oonko vähän söpö.
Riku glenni 