Potilas

Maaliskuun alkupuolella käytiin tosiaan näyttämässä Rikun toista takajalkaa ortopedille, jotta saataisiin arvio mitä sille kannattaisi tehdä syksyisen polvilumpion paikoiltaan menon takia (vai kannattaisiko tehdä mitään). Lääkäri suositteli leikkausta, jossa polveen laitetaan ”lanka” pitämään sitä paikallaan ja kiristetään samalla polvea. Leikkaus olisi kuulemma melko yksinkertainen ja ennuste hyvä. Vähän hurjalta se alkuun tuntui, mutta kuten lääkärikin totesi, vaiva voi paheta vanhemmiten ja polvi tulla kivuliaammaksi, jos se menee pois paikoiltaan useita kertoja.

Maaliskuun puolivälissä Riku sitten leikattiin. Reilut kolme tuntia Riku oli lääkäriasemalla ja sitten haettiin potilas kotiin. Kotimatka meni hienosti takapenkillä istuen. Vähän vaikutti kaveri olevan ”omissa maailmoissaan”, tuijotteli ikkunasta ulos ja näytti katsovan katuvaloja ”lumoutuneena”. Ensimmäiset tunnit kotona Riku lähinnä nukkui. Liikkuminen tapahtui kolmella jalalla hyppelehtien.

 

Illalla laitettiin Rikulle kauluri estämään haavan/siteen nyppimistä. Rikuhan vihaa kaikkea ”päälle puettavaa”, joten kaulurikin aiheutti ensi alkuun ”neliraajahalvauksen”. Apua, en pystyy liikkuu, en pysty liikkuu!! Eka yö meni valvoessa Rikun piippaillessa läpi yön. Aamuyöstä otin jo kaulurin pois ja Riku vähän rauhoittuikin, mutta piippaili silti edelleen, ei onneksi koskenut siteeseen kuitenkaan.

 

Seuraavana päivänä Riku ei edelleenkään kaulurin kanssa suostunut liikkumaan juuri mitään, muutaman askeleen saattoi juustopalan perässä tulla, mutta eipä juuri muuta. Seuraava yö seurasi samaa kaavaa, taas valvottiin, kunnes aamuyöstä otin kaulurin pois. Siinä kohtaa mietinkin, että eipä Rikukaan ollut tainnut nukkua edellisenä yönä ja päivänä juuri mitään. Kaulurin poiston jälkeen rauhoittui silmissä. Tokana päivänä sitten kauluri ei enää niin Rikua ahdistanut ja herra alkoi jo liikuskella sen kanssa enemmän. Ja yökin nukuttiin kaikki kuin tukit!  Ja taisi olla kolmas päivä leikkauksen jälkeen, kun kauluri ei enää tuntunut haittaavan kovinkaan paljoa.  Kyllähän se onneksi menoa vähän rauhoitti. Ei meinaa montaa päivää mennyt, kun alkoi jo energiaa taas riittää ja koira luuli olevansa terveempi kuin olikaan. Pikapissatuksillakin hyppelehti kolmella jalalla menemään hirveetä vauhtia, jos ei hillinnyt menoa. Enemmän kauluri tuntuu nyt haittaavan meitä ihmisiä, kun milloin se tökkii jalkaan ja milloin naamaan.

 

Ekan viikon ajan ulkoilut on olleet pikaisia tarpeiden teko reissuja. Pikkuhiljaa Riku on alkanut enemmän ja enemmän jalkaa käyttääkin. Nyt , kun leikkauksesta on 11 päivää, enemmän astuu jalalle kuin hyppii kolmella jalalla.  Haava alkaa olla lähes ummessa, kaulurista päästään eroon toivottavasti parissa päivässä.  Hommaa riittää, että saa tän terrierin pidettyä rauhallisena nyt toipilasaikana. Intoa riittäis.

Tähän mennessä kaikki on siis sujunut hyvin ja toivotaan, että tästä eteenpäin jatkuu myös sama linja.

 

Advertisement

Read Full Post »

Herkuttelija

Satuin bongaamaan koneelta talvella kännykällä otetun kuvan ja aattelimpa jakaa sen teidän kanssa.  Jostain syystä meillä oli pari pakettia näkkileipää (joulunäkkäriä ja tavallista) muovikassissa, joka sitten jäi töiden jälkeen keittiön lattialle. Se taisi olla siinä monta tuntia ilman, että Riku sitä noteerasi mitenkään. Sit lähdettiin kauppaan tai jonnekin ja kotiin palattua meitä odotti allaoleva näky… Näkkärit oli kassista haettu ja paperipaketissa olleet murusteltu pitkin olohuoneen lattiaa (ps älkää välittäkö olkkarin sekaisuudesta, just muuton jälkeen). Ei Riku vissiin kovin paljoa ollut syönyt näkkäriä, enemmänkin vaan palastellut ja murskannut. Tota sotkua oli sitten kiva alkaa imuroimaan.

 

 

Olis luullut, että olisin jo kesällä tapahtuneesta virheestä oppinut. Silloin jäi vastaavalla tavalla muovikassi keittiön lattialle, jossa oli muutama isoäidin pitko ja vähän leipää… Riku jäi muutamaksi tunniksi yksinään ja kun palattiin kotiin, eteisessä odotti yksi tyhjä isoäidin pitko pussi ja toinen, josta pitkosta oli puolet syöty. Kyseinen pussi oli siellä lattialla ollut taas monta tuntia ilman, että Riku oli sitä edes huomannut… Siinä sit hetken aikaa ihmettelin, että mitähän pitäis tehdä? Koiran kokoon verrattuna 1,5 pullapitkoa on kuitenkin aikamoinen satsi. No tarkkailtiin tilannetta vaan. Illalla Riku oli aika levoton ja maha oli ihan pallona, mutta aamulla ei sit ollut moksiskaan. Vähän löysällä oli maha seuraavana päivänä. Eli säikähdyksellä selvittiin.

Read Full Post »

Sisustuspuuhissa

Pari viime kuukautta ollaan pikkuhiljaa tehty pientä pintaremonttia uudessa kämpässä. Oon yrittänyt välillä ottaa kuvia uudesta sisustuksesta ja ongelmaksi on noussut harmaa karvakasa, joka löytyy joka kuvasta. Esim tästä makkarin kuvasta, johon Riku ihan itse asetteli itsensä hyvin taiteellisesti tyynyjen viereen, ihan kuin olisi suunniteltu juttu.

 

Talvi on mennyt täällä Espoossa lumisissa merkeissä. Uuden asunnon ympärillä lenkkimaastot on periaatteessa hyvät, kilometri kaupassa keskuspuiston pururatoja. Harmi vaan, että ne on hiihtolatuina näin talvella. Nyt kyllä kuulin huhun, että jossain kohtaa olisi viereen tehty kävelyosuuskin? No nyt taitaa taas keli mennä plussan puolelle, joten sohjoa se todennäköisesti olisi. Asutaan nyt kuitenkin vähän hassussa paikassa siinä mielessä, että tuntuu, että lenkillä voi kiertää vain yhtä ympyrää?! Omakotitaloaluetta tässä on ympärillä paljon, mutta runsaan lumen takia siellä on tiet niin ahtaat, että saa koko ajan varoa autoa sydän kurkussa, joten ei olla nyt sielläkään kierretty. Joten ihanaa, että kevät on pikkuhiljaa tulossa, päästään tutustumaan vähän paremmin uusiin seutuihin.

Rikun kaa ollaan jonkun verran harjoiteltu noutamista. Nyt Riku osaa ottaa jo tavaran suuhunsa ja hakeakin sen kauempaa. Jostain syystä ei olla aikaisemmin tätä opeteltu.

Rikulla on ensi viikolla aika ortopedille, käydään näyttämässä toista takajalkaa, jonka Riku syksyllä loukkasi. Silloin lekuri suositteli, että käykää jossain vaiheessa tutkituttamassa jalkaa tarkemmin. Aika normaalisti Riku sitä jalkaa kävellessä käyttää, juostessa näyttää kuitenkin jotenkin erilaiselta. Kahtotaan mitä tohtoritäti sanoo.

 

Read Full Post »