Posted in Riku on 31.05.2011| Leave a Comment »
Meillä on ollut kovat viritykset sohvalla viime kuukausien ajan. Rikuhan ei tuolla leikatulla jalalla ole tietty saanut hyppiä, joten on pitänyt päivisin, kun ollaan töissä, estää sohvalle pääsy. Yleensä sohvalle on nostettu tuoli tai kaksi ja ainakin olemme olettaneet, että nämä ovat pitäneet Rikun sohvalta pois.. kunnes isäntä tuli yhtenä päivänä töistä kotiin ja vastassa oli tämä näky…
Nojuu, oma moka. Tossahan on ollut aivan selvä glennin mentävä rako!
Posted in Riku on 29.05.2011| Leave a Comment »
Isännän kännykän syövereistä löytyi vielä kuva Rikusta fysioterapiakäynnillä. Riku pääsi kokeilemaan vesitankissa kävelyä. Rikuhan tunnetusti ei vedestä oikein pidä, joten tankki oli hivenen kauhistuttava. Kyllä Riku siellä sitten suostui kävelemään houkuttelun avulla. Harmitti, ettei tajuttu ottaa jotain herkkua mukaan (kun oli vasta eka käynti, ei tiedetty mitä odottaa). Mutta sujuihan se pelkän suullisen houkuttelun ja kehunkin avulla.
Meillä oli sovittuna tuosta ekasta kerrasta kolmen viikon päähän seurantakäynti (eli viime viikolla), mutta jouduttiin perumaan se aamulla, kun Riku oli yöllä taas oksentanut ja ripuloinut. Rikulla on tässä vatsa ollut varmaan puoli vuotta tosi epävakaa. 😦 Riku nukkuu meidän kanssa makkarissa ja nykyään meillä on yleensä ovi vielä kiinni, mikä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Riku meinaan ei tietty halua tarpeitaan tehdä makkariin (”pesään”), joten se osaa jo herättää meidät tai siis mut piippaamalla, kun on hätä. Vanhassa kämpässä ei ikinä herätty siihen, että Rikulla olis hätä. Mutta siellä ovi olikin auki ja Riku varmaankin suuntas vaan eteiseen/keittiöön, kun hätä iski. 😦 Ja me vaan löydettiin löysät kasat lattialta aamulla.. yöks. Epäilen itse, että syksyllä käyttöön otetulla ruualla saattaa olla vaikutusta. Kokeillaan nyt vielä vähän viilata dieettiä itse ja sit täytyy varmaan suunnata lekurille, jos ei maha ala toimia normaalisti.
Posted in Riku on 17.05.2011| Leave a Comment »
Rikun polvileikkauksesta alkaa olla nyt aikalailla tasan kaksi kuukautta. Viimeksi päivittäessä toipuminen oli alkanut oikein hyvin. Parin viikon kohdalla tuli kuitenkin vähän takapakkia, kun haava alkoi yhtäkkiä punottaa ja aukeilla. Oltiin juuri otettu kauluri yhdeksi yöksi pois ja mietittiin, että josko haava ei ollutkaan vielä kunnolla kiinni ja olisi siitä nuolemisesta ärtynyt. Viikonlopun yli odoteltiin ja oltiin yhteyksissä eläinlääkäriin ja sitten meillä oli muutenkin varattuna jälkitarkastus. Siellä lääkäri vahvisti sen mitä oli jo puhelimessa meille epäillyt, eli Rikulle laitetut itsestään sulavat ompeleet olivat aiheuttaneet reaktion. Pitää muistaa, että jos joskus vielä leikataan, ei iholle noita enää laitettaisi. Siitä haava lähtikin sitten kivasti parantumaan pikkuhiljaa uudelleen. Kaiken kaikkiaan kauluri taisi olla Rikulla lähes neljä viikkoa.
Ollaan estetty Rikun sohvalle pääsy päivisin, ettei hyppisi tuolla jalalla vielä liikaa. Eipä vaan tullut mieleen, että meidän tuolikin saattaisi kelvata nukkumapaikaksi. Yhtenä päivänä, kun olin itse sairaana kotona, tuli vastaan kuitenkin tämä näky kesken päivän..
Lenkkejä ollaan Rikun kaa pidennetty pikkuhiljaa. Viime aikoina ollaan keskitytty erityisesti siihen, että kävellään rauhallisesti ja astutaan jalalle kunnolla. Samalla tulee hyvää harjoitusta hihnakäyttäytymisestä. Muutamia kertoja Riku on saanut olla omalla pihalla jo vapaana, riehumisen yritykset on stopattu alkuunsa. Ja aika rauhallisesti Riku on kyllä siinä ollutkin, etenkin tuossa hellepäivinä oli sen verran lämmin varmaan, että ei huvittanutkaan muuta tehdä kuin maata siellä varjossa. Saatiin aidattua pääsiäisenä tuo piha, joten nyt se on tosiaan ihan käyttövalmis Rikua varten, kunhan potilas tuosta nyt vielä vähän saa jalkaansa kuntoutettua enemmän.
Fysioterapeutilla käytiin pari viikkoa sitten. Vähän Rikun selkää hierottiin ja käytiin vesitankissa. Seuraavana aamuna meillä oli sitten kiljuva koira seuranamme, eli jostain tuli kipua. Käytiin lekurissa, mutta mitään selkeää ei löydetty pitkien tutkailujen jälkeenkään. Lääkäri epäili josko se Riku olisi villiintynyt selän käsittelyn jälkeisissä rennoissa fiiliksissä vähän tekemään rajumpia liikkeitä ja selässä olisi joku vähän niksahtanut. Tai sitten polvessa jokin vähän jää jumiin tms. No kipulääkettä saatiin piikkinä ja sen jälkeen ei kipua olekaan näkynyt. Joko tuo fysioterapia tai kipulääke sai kyllä Rikussa aikaan muutoksen. Kipulääkkeen vaikutuksen alaisena (eli sen yhden illan) Riku oli pitkästä aikaa todella leikkisällä päällä. Siinä tajusin, että ei Riku ole tainnut leikkauksen jälkeen yhtä paljon leikkiä halunnut kertaakaan. Mutta vaikutus jatkui myös tuota seuranneella viikolla, jolloin meillä oli myös selkeästi virkeämpi koira iltaisin. Mistä lie johtui?
Asuttiin Rikun kaksi ekaa elin vuotta Helsingissä ja kertaakaan ei tullut glenni sattumalta lenkillä vastaan. Täällä Espoossa on törmätty jo yhteen narttuglenniin parikin kertaa ja just pari päivää sitten näin myös autolla ohiajaessa toisen glennin kulkemassa tuossa lähiasuinalueella. Taisi olla uros koosta päätellen. Espoo vaikuttaisi siis glennirikkaalta alueelta. 🙂
Riku glenni 