Mitä kuuluu…

Hups, taas on vierähtänyt aivan liian pitkä aika blogia päivittämättä.

Riku on täyttänyt muutama viikko sitten 5v. Edelleen odotamme sitä, koska tuo koira oikein rauhottuu. Selkeästi maaginen viiden vuoden raja ei sitä vielä tehnyt.

Muuten elämä soljuu Rikun kanssa vanhaan malliin. Maha on uudella ruokavaliolla pysynyt nyt reilun vuoden hyvässä kunnossa. Ihossakaan ei ole ollut tänä aikana mitään kummempaa. Eli hyvä juttu.

Riku kävi syyskuussa elämänsä ekaa kertaa testaamassa koirahoitolaa 4 päivän verran. Hyvin oli hoito sujunut. Meitä etukäteen vähän jännitti, mutta sit matkan aikana oli oikeastaan hyvä fiilis, kun henkilökunnasta oli jäänyt positiivinen mielikuva. Tottakai Riku oli hoidossa ollessaan muiden mukana haukkunut ja ääni oli muutamia päiviä poissa, mutta muuten ei kaverista kyllä huomannut mitään. Ekana päivänä oli vähän väsyneemmän oloinen, mutta sen jälkeen ihan oma itsensä.  Kaikenkaikkiaan jäi hyvät fiilikset ja hoitopaikka onkin jo varattu talviloman ajaksi.

 

Advertisement

Read Full Post »

Potilas

Maaliskuun alkupuolella käytiin tosiaan näyttämässä Rikun toista takajalkaa ortopedille, jotta saataisiin arvio mitä sille kannattaisi tehdä syksyisen polvilumpion paikoiltaan menon takia (vai kannattaisiko tehdä mitään). Lääkäri suositteli leikkausta, jossa polveen laitetaan ”lanka” pitämään sitä paikallaan ja kiristetään samalla polvea. Leikkaus olisi kuulemma melko yksinkertainen ja ennuste hyvä. Vähän hurjalta se alkuun tuntui, mutta kuten lääkärikin totesi, vaiva voi paheta vanhemmiten ja polvi tulla kivuliaammaksi, jos se menee pois paikoiltaan useita kertoja.

Maaliskuun puolivälissä Riku sitten leikattiin. Reilut kolme tuntia Riku oli lääkäriasemalla ja sitten haettiin potilas kotiin. Kotimatka meni hienosti takapenkillä istuen. Vähän vaikutti kaveri olevan ”omissa maailmoissaan”, tuijotteli ikkunasta ulos ja näytti katsovan katuvaloja ”lumoutuneena”. Ensimmäiset tunnit kotona Riku lähinnä nukkui. Liikkuminen tapahtui kolmella jalalla hyppelehtien.

 

Illalla laitettiin Rikulle kauluri estämään haavan/siteen nyppimistä. Rikuhan vihaa kaikkea ”päälle puettavaa”, joten kaulurikin aiheutti ensi alkuun ”neliraajahalvauksen”. Apua, en pystyy liikkuu, en pysty liikkuu!! Eka yö meni valvoessa Rikun piippaillessa läpi yön. Aamuyöstä otin jo kaulurin pois ja Riku vähän rauhoittuikin, mutta piippaili silti edelleen, ei onneksi koskenut siteeseen kuitenkaan.

 

Seuraavana päivänä Riku ei edelleenkään kaulurin kanssa suostunut liikkumaan juuri mitään, muutaman askeleen saattoi juustopalan perässä tulla, mutta eipä juuri muuta. Seuraava yö seurasi samaa kaavaa, taas valvottiin, kunnes aamuyöstä otin kaulurin pois. Siinä kohtaa mietinkin, että eipä Rikukaan ollut tainnut nukkua edellisenä yönä ja päivänä juuri mitään. Kaulurin poiston jälkeen rauhoittui silmissä. Tokana päivänä sitten kauluri ei enää niin Rikua ahdistanut ja herra alkoi jo liikuskella sen kanssa enemmän. Ja yökin nukuttiin kaikki kuin tukit!  Ja taisi olla kolmas päivä leikkauksen jälkeen, kun kauluri ei enää tuntunut haittaavan kovinkaan paljoa.  Kyllähän se onneksi menoa vähän rauhoitti. Ei meinaa montaa päivää mennyt, kun alkoi jo energiaa taas riittää ja koira luuli olevansa terveempi kuin olikaan. Pikapissatuksillakin hyppelehti kolmella jalalla menemään hirveetä vauhtia, jos ei hillinnyt menoa. Enemmän kauluri tuntuu nyt haittaavan meitä ihmisiä, kun milloin se tökkii jalkaan ja milloin naamaan.

 

Ekan viikon ajan ulkoilut on olleet pikaisia tarpeiden teko reissuja. Pikkuhiljaa Riku on alkanut enemmän ja enemmän jalkaa käyttääkin. Nyt , kun leikkauksesta on 11 päivää, enemmän astuu jalalle kuin hyppii kolmella jalalla.  Haava alkaa olla lähes ummessa, kaulurista päästään eroon toivottavasti parissa päivässä.  Hommaa riittää, että saa tän terrierin pidettyä rauhallisena nyt toipilasaikana. Intoa riittäis.

Tähän mennessä kaikki on siis sujunut hyvin ja toivotaan, että tästä eteenpäin jatkuu myös sama linja.

 

Read Full Post »

Terveystutkimus ja muita kuulumisia

Riku kävi maaliskuun lopulla Malmilla Apexilla terveystutkimuksissa. Tutkittiin silmät, polvet ja sydän. Siellä oli joku joukkotutkintapäivä. Ihan putkeen ne järjestelyt ei siellä menneet, meidät ohjattiin vaan istumaan, että ”Maija” tulee kohta. No eipä Maijaa näkynyt ihan heti. Lopulta sit hoitaja tuli ja laittoi tipat Rikun silmiin ja saatiin iso nivaska papruja täytettäväksi.

Tässä kohtaa pitää perua ne aikaisemmat puheet rauhoittumisesta. Tuolla oli jonkun verran koiria odotushuoneessa ja Rikuhan sai ihan kauhean hepulin, kun ei päässyt kaikkien luo. Oli pakko välillä lähteä ulos tuulettumaan sen kanssa. Odotusaika tuntui aika tuskaisen pitkältä. Lopulta tipat (joita välillä lisättiinkin) oli vaikuttaneet riittävän pitkään ja päästiin tutkimushuoneeseen. Eka katottiin silmät. Kaikki kunnossa. Eläinlääkäri vaan huomautti, että Rikulla on melko isot luomiraot, saattaa silmät ärsyyntyä helpommin. Sit kuunneltiin sydän, sekin kunnossa. Ja sit tsekattiin lopuksi polvet, nekin ok. Eli jätte bra!

Muuten meidän hienohelma on ollut tuskissaan lumien sulaessa, kun joka puolella on ollut lätäköitä. Hyi! Riku ei tykkää yhtään kastella tassujaan. Todellinen hienostelija.

Tässä vielä muutama kuva tuosta maaliskuulta, kun oli vielä vähän luntakin.

Rikun suurta hupia oli talvella kiipeillä kaikkien lumikinosten päälle kuikuilemaan. Ilmeisesti se aina odotti löytävänsä jotain jännää sieltä takaa.

Sit lumet alkoikin jo pikkuhiljaa sulaa.

On muuten ollut hassua huomata, että nyt kun on suihkuteltu pelkkiä kuria tassuista pois, Riku ei enää suostukaan itse niin helposti suihkuun menemään. Talvellahan se kiltisti köpötteli suoraan suihkukoppiin, kun lunta sulateltiin. Eli kai se talvella tajusi, että sen suihkun jälkeen omakin olo helpottuu, kun ne lumipaakut on poissa. Nyt sen mielestä emäntä vaan kiusaa ilkeyttään suihkureissuilla. Hmm.

Read Full Post »

Kasi

Joskus maaliskuussa koirakoulun pentukurssilla yhdellä kerralla aloiteltiin harjoittelemaan temppua nimeltä ”kasi”. Eli koira kiertää jalkojen ympäri ja välistä kasin muotoisen radan. Sitä oon aina välillä Rikun kaa harjoitellut ohjaamalla sen kulkemaan namin kanssa sitä reittiä. Se ei vaan tuntunut Rikulle valkenevan millään. Kuten ei myöskään se, että kävelen isoja askeleita eteenpäin, ja Riku menisi aina jalan alta toiselle puolelle ja seuraavalla askeleella taas jalan alta (tai takaa?) toiselle puolelle.

Eilen illalla sitten päätin kokeilla vielä kerran, mutta ekaa kertaa otin naksuttimen mukaan harjoitukseen. Ja tadaa, kymmenessä minuutissa Riku pääsi jo jollain tavalla jyvälle. Aluksi toki hieman namin kanssa ohjasin, mutta pikkuhiljaa jätin sitä pois, ja rupesin naksuttamaan siitä, että Riku kasi-tempussa lähtee sinne jalkojen väliin menemään, ja palkan annoin sieltä jalan takaa, eli se ohjaa sitten sitä liikettä kohti loppua. Eli siinä se kierros sitten väkisinkin tulee. Pikkuhiljaa rupean sitten vaatimaan sitä kierrosta pidemmälle ja pidemmälle, eli kohta tarvitsee jo mennä sinne jalan taakse ennenkuin naksahdus tulee, ja sitten varmaan aika nopeasti tehdä se kierros yhden jalan ympäri. Ja jossain vaiheessa toivottavasti ”kasi” käskyllä mennään molemmat jalat ympäri. Uskoisin, että muutama kymmenen minuutin harjoitussessio, ja temppu alkaa olla melko valmis. Sitten vaan yhdistämään tuota käskysanaa siihen.

Valitettavasti tästä harjoittelusta ei kuvaa ole, mutta ehkäpä alla meidän seuraava temppu, kieli käskystä nenään?

Read Full Post »

Näyttelyihin ja ehkä rallytokoa?

Tässä pikkuhiljaa alkaa jo toi syksykin siintää ajatuksissa. Katselin koirakoulujen tarjontaa, että jos jonnekin kurssille Rikun kanssa lähtis. Bongasin sitten taas rallytokon sieltä.  Oon aikaisemminkin lueskellut lajista, ja miettinyt, että oiskohan se kivaa, ja nyt alustavasti kyselin paikkaa kurssille. En oo vielä varmistusta saanut, mutta jos päästään, niin se olis ihan tossa kävelymatkan päässä meiltä. Kuuden kerran kurssi taisi olla. Toisella koululla olis kymmenen kerran kurssi, mutta se tuntui tyyriiltä, ja aika pitkältä, kun haluan nyt eka katsoa, että sopiiko se edes meille. Mutta varmaan ilmoittaudutaan sinne sitten, jos ei tähän ekaan vaihtoehtoon päästä.

Ja sitten.. Riku on nyt sitten ilmoitettu kahteen näyttelyyn elokuun lopulle. Ensin mennään kokeilemaan onnea Kouvolaan ja sen jälkeen vielä Suomen terrierijärjestön päänäyttelyyn Helsinkiin. Apuva! Kasvattaja sentään lupasi Rikun esitellä, mullahan ei ole hajuakaan mitä siellä kehässä tehdään. Täytyy nyt sitten vaan tarkkailla kovasti, ja ottaa oppia, että miten se homma oikein hoidetaan.

Ainut mitä täytyy nyt kysellä vielä sitten, että kun Rikulla on joku kutina ollut nyt takapäässä viikon verran, ja siellä on nyt sitten hännän alussa ja kankun päällä karvattomat läikät. Mahtaakohan karvat kasvaa, ja haittaako tuollainen näyttelyssä kuinka paljon? Kutinaan on nyt laitettu apteekista ostettua geeliä, ja viime yö taisi olla vihdoin vähän aikaisempia öitä parempi. Kaksi yötä nukuttiin aika katkonaisesti, kun Riku oli niin levoton. Toivottavasti se nyt pikkuhiljaa helpottaa. Syystä en ole ihan varma, joko ötökän puremat tai mahdollisesti Exspot?

Read Full Post »

Riku 7kk

Riku täytti eilen seitsemän kuukautta! Niin se aika vaan rientää. Painoa pojulla on jo 16,7 kiloa. Saas nähdä kuinka paljon massaa vielä tulee. Rikuhan on alkanut tässä muutaman viikon sisällä nostamaan jo pissalla sitä koipea kuin iso mies konsanaan. Viimeisen viikon aikana on sitten lenkillä jo merkattukin useampaan otteeseen erinäisiä ruohomättäitä. Meidän iso poika!

Toissailtana päätettiin nautiskella ihanasta kesäisestä auringonpaisteesta kävelemällä läheiseen puistoon. Matkalla Riku päätti pariin otteeseen kieriskellä ihanassa nurmikossa. Herralla ei tuntunut olevan mikään kiire minnekään. Lopulta päästiin puistolle, jonka laidalla hiekkakentällä olikin koirakoulun tunti menossa. No sinnehän olisi Rikunkin pitänyt päästä. Kaikki kauniit sivulla kävelyt unohtui siihen paikkaan eikä mikään muu kiinnostanut kuin ne iiiiihanat koirat siellä. Päästiin kuitenkin etenemään nurtsille, jonne parkkeerattiin lepäilemään. Istuskeltiin ja katseltiin ohi kulkevia ihmisiä ja koiria (hyvää treeniä sekin Rikulle).

Aikamme istuttua päätettiin lähteä kotia kohti, ja edessä oli taas hiekkakentän ohitus. Tällä kertaa  Riku käveli nätisti vieressä lähes koko ajan muhun katsoen. Kentällä olevat koirat ei enää herättäneet ollenkaan kiinnostusta. Olin puulla päähän lyöty. Hyvä Riku! Puistoon täytyy mennä uudelleenkin, tekee Rikulle ihan hyvää olla vilkkaassa paikassa ihmettelemässä.

Äsken yritettiin lähteä päiväkävelylle. Laitoin pannan ja hihnan Rikulle eteisessä ja lähdin hakemaan unohtunutta kakkapussia toisesta huoneesta. Kun tulin takaisin, mua odotti maassa makaava koira, jolla ei näyttänyt olevan minkäänlaista kiinnostusta lähteä yhtään mihinkään. Lopulta sain innostettua Rikun sieltä maasta jaloilleen ja päästiin ulos asti… vain todetaksemme, että siellä sataa kaatamalla. Se siitä kävelystä. Taisi Riku tietää sateesta, kun päätti, että ei kiinnosta lähteä.

Nyt on sitten ulkona synkkää ja ukkostaa. Rikua ei kuitenkaan ukkonen näytä hetkauttavan ollenkaan.

Read Full Post »