Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Sisustuspuuhissa

Pari viime kuukautta ollaan pikkuhiljaa tehty pientä pintaremonttia uudessa kämpässä. Oon yrittänyt välillä ottaa kuvia uudesta sisustuksesta ja ongelmaksi on noussut harmaa karvakasa, joka löytyy joka kuvasta. Esim tästä makkarin kuvasta, johon Riku ihan itse asetteli itsensä hyvin taiteellisesti tyynyjen viereen, ihan kuin olisi suunniteltu juttu.

 

Talvi on mennyt täällä Espoossa lumisissa merkeissä. Uuden asunnon ympärillä lenkkimaastot on periaatteessa hyvät, kilometri kaupassa keskuspuiston pururatoja. Harmi vaan, että ne on hiihtolatuina näin talvella. Nyt kyllä kuulin huhun, että jossain kohtaa olisi viereen tehty kävelyosuuskin? No nyt taitaa taas keli mennä plussan puolelle, joten sohjoa se todennäköisesti olisi. Asutaan nyt kuitenkin vähän hassussa paikassa siinä mielessä, että tuntuu, että lenkillä voi kiertää vain yhtä ympyrää?! Omakotitaloaluetta tässä on ympärillä paljon, mutta runsaan lumen takia siellä on tiet niin ahtaat, että saa koko ajan varoa autoa sydän kurkussa, joten ei olla nyt sielläkään kierretty. Joten ihanaa, että kevät on pikkuhiljaa tulossa, päästään tutustumaan vähän paremmin uusiin seutuihin.

Rikun kaa ollaan jonkun verran harjoiteltu noutamista. Nyt Riku osaa ottaa jo tavaran suuhunsa ja hakeakin sen kauempaa. Jostain syystä ei olla aikaisemmin tätä opeteltu.

Rikulla on ensi viikolla aika ortopedille, käydään näyttämässä toista takajalkaa, jonka Riku syksyllä loukkasi. Silloin lekuri suositteli, että käykää jossain vaiheessa tutkituttamassa jalkaa tarkemmin. Aika normaalisti Riku sitä jalkaa kävellessä käyttää, juostessa näyttää kuitenkin jotenkin erilaiselta. Kahtotaan mitä tohtoritäti sanoo.

 

Muuttopuuhia

Rikun syksy meni pitkälti muuttopuuhissa. Syyskuussa saatiin oma kerrostaloasuntomme myytyä ja käynnissä oli kiivas rivarin etsintä. Sitä oikeaa ei vaan löytynyt, joten lokakuussa oli pakko luovuttaa asunto uudelle omistajalla ja lähteä itse evakkoon vuokrakaksioon.

 

 

Yllättävän hyvin Riku otti muuton. Lähinnä vahti normaalia enemmän ja uudessa talossahan tietty rappukäytävän äänet oli erilaisia. Se oma rivari löytyi kuitenkin sitten hyvin nopeasti, joten vuokrakaksiossa ehdittiin viettää vain noin kuukausi ja sitten taas muutettiin! Nyt Rikulla on sitten ihan oma piha. Sitä ei vaan vielä paljoa päästy kokeilemaan, kun se pitäisi ensin aidata. Tänä syksynä ei sitä ehditty vielä tehdä, kun lumet jo valtasi pihan. Keväällä sitten! Rikusta on kuoriutunut myös innokas saunoja. Aina kun saunaan lähdetään, Riku on ekana ylälauteella. Eihän se siellä montaa minuuttia ole, mutta mukaan on kuitenkin aina pakko päästä.

Alkusyksy

Parissa viikossa lämpötilat on laskeneet hurjasti ja sen huomaa koirassa. Ihmettelin tossa yksi ilta, kun virtaa riittää vaan. Ehdin jo kuuman kesän aikana luulla, että Riku olisi vähän aikuistunut ja rauhottunut, mutta ehei.. Se oli vaan se kuumuus.

Eilen käytiin antamassa Rikusta verinäyte DNA-tutkimukseen. Veret lähtee Saksaan tutkittaviksi ja siitä tutkitaan onko koira PRA:ta aiheuttavan geenimutaation kantaja. Riku vähän vinkui verinäytteen oton ajan, mutta epäilen, että enemmän sitä harmitti se, että pidettiin kiinni eikä ehtinyt oikein kunnolla lääkäriä tervehtiä. Nähtiin myös Rikun sisko, ihan kuin olisi vähän samaa näköä ollut. Sisko vaan oli paaaljon pienempi.

Tänään käytiin metsässä juoksentelemassa. Riku pysyy kyllä hyvin lähettyvillä aina, luoksetulossa olisi vaan hiomista vielä.

Kesä

Hups, ompas aika taas viilettänyt ilman blogipäivityksiä. No nyt kesä alkaa olla loppupuolella jo, vaikka kelien puolesta kyllä vielä äärimmäisen kesäiseltä tuntuu. Ei oo hirmusti ollut blogattavaa, kun aika rauhallista menoa on ollut tämä kesä.

Lähdettiin pariksi viikoksi reissuun ennen juhannusta ja Riku sai ensin ”kummitätinsä” hoitamaan itseään tänne meille pariksi päiväksi. Hyvin oli mennyt. Siitä Rikun matka jatkui mökille itä-Suomeen mummon ja papan kanssa. Siellä Riku sai nauttia kesäpäivistä pihalla.

Heinäkuussa oli niin helteistä, että veto oli pois kaikilta. Iltaisin tehtiin lyhyempiä lenkkejä ja koetettiin vähän sisällä viileämmässä sitten vaikka tehdä temppuja tms.

Viime viikonloppu vietettiin itsekin mökillä ja Riku kirmasi taas vapaana. Uitiin paljon ja koetettiin Rikuakin houkutella uimaan. Nyt Riku jopa tuli aina mahaan asti veteen, mutta siitä eteenpäin ei sitten millään. Sitten se raukka jäi uikuttamaan rannalle, kun me polskittiin. Kovasti huutelin Rikulle, että tulee veteen vaan eikä ulise siellä. Edistystä tämäkin kuitenkin, kun Riku tuli nyt tosiaan veteen joka kerta, kun mentiin uimaan.

Riku sai kauhean sykerön, kun lähdettiin veneellä katiskaa katsomaan ja jätettiin herra rannalle. Siellä se koira sitten juoksi rantaa pitkin meidän perässä uikuttaen. Piti sitten takaisintullessa napata se rannasta kyytiin viimeisen parin metrin ajaksi. Tän jälkeen Riku juoksikin joka kerta veneelle, kun lähdettiin rannan suuntaan. Pitää varmaan ensi kesäksi hankkia pelastusliivit niin saa sitten veneillä sielunsa kyllyydestä.

Kevät

Kummasti se kevät sieltä vaan saapui, vaikka välillä tuntuikin ihan epätoivoiselta.

Kevään kunniaksi Rikukin pääsi nypittäväksi. Tässä vielä kuva herrasta ennen nyppimistä. Aikamoinen karvakasa.

Ja tässä sitten nyppimisen jälkeen…

Nyt kun lumi alkoi olla jo sulanut, päätettiin lähteä pari viikkoa sitten kurkkaamaan, joko se olisi sulanut myös metsästä. Ja olihan se! Riku pääsi taas vapaana juoksemaan. Lämmintä oli sinä päivänä noin kymmenen astetta ja ekaa kertaa tänä keväänä näki selkeästi, että Rikullakin alkoi olla lämmin. Kun me ihmiset jäätiin nauttimaan auringonpaisteesta kalliolle, Riku lähti varjoon makaamaan. Fiksu koira.

Riku kävi maaliskuun lopulla Malmilla Apexilla terveystutkimuksissa. Tutkittiin silmät, polvet ja sydän. Siellä oli joku joukkotutkintapäivä. Ihan putkeen ne järjestelyt ei siellä menneet, meidät ohjattiin vaan istumaan, että ”Maija” tulee kohta. No eipä Maijaa näkynyt ihan heti. Lopulta sit hoitaja tuli ja laittoi tipat Rikun silmiin ja saatiin iso nivaska papruja täytettäväksi.

Tässä kohtaa pitää perua ne aikaisemmat puheet rauhoittumisesta. Tuolla oli jonkun verran koiria odotushuoneessa ja Rikuhan sai ihan kauhean hepulin, kun ei päässyt kaikkien luo. Oli pakko välillä lähteä ulos tuulettumaan sen kanssa. Odotusaika tuntui aika tuskaisen pitkältä. Lopulta tipat (joita välillä lisättiinkin) oli vaikuttaneet riittävän pitkään ja päästiin tutkimushuoneeseen. Eka katottiin silmät. Kaikki kunnossa. Eläinlääkäri vaan huomautti, että Rikulla on melko isot luomiraot, saattaa silmät ärsyyntyä helpommin. Sit kuunneltiin sydän, sekin kunnossa. Ja sit tsekattiin lopuksi polvet, nekin ok. Eli jätte bra!

Muuten meidän hienohelma on ollut tuskissaan lumien sulaessa, kun joka puolella on ollut lätäköitä. Hyi! Riku ei tykkää yhtään kastella tassujaan. Todellinen hienostelija.

Tässä vielä muutama kuva tuosta maaliskuulta, kun oli vielä vähän luntakin.

Rikun suurta hupia oli talvella kiipeillä kaikkien lumikinosten päälle kuikuilemaan. Ilmeisesti se aina odotti löytävänsä jotain jännää sieltä takaa.

Sit lumet alkoikin jo pikkuhiljaa sulaa.

On muuten ollut hassua huomata, että nyt kun on suihkuteltu pelkkiä kuria tassuista pois, Riku ei enää suostukaan itse niin helposti suihkuun menemään. Talvellahan se kiltisti köpötteli suoraan suihkukoppiin, kun lunta sulateltiin. Eli kai se talvella tajusi, että sen suihkun jälkeen omakin olo helpottuu, kun ne lumipaakut on poissa. Nyt sen mielestä emäntä vaan kiusaa ilkeyttään suihkureissuilla. Hmm.

Loma

Helmikuussa sekä isäntäväki että Riku lomailivat pari viikkoa. Ihmiset Thaimaan lämmössä ja Riku taas ensin viikon isännän vanhemmilla ja sen jälkeen viikon ystäväpariskunnan luona. Etukäteen vähän jännitti näin pitkä hoitoreissu, mutta jännitystä vähensi huomattavasti se, kun Riku pääsi kavereiden luo toiseksi viikoksi eikä joutunutkaan koirahoitolaan niinkuin aluperin oli suunniteltu. Molemmissa hoitopaikoissa Riku oli kuulemma käyttäytynyt esimerkillisesti ja ollut oikea sylivauva.

Kotiin tultua päätettiin vähän sisustaa ja hankittiin olkkariin lisää cd-telineitä. Meidän apuri oli tietenkin kovasti taas menossa mukana ja kunnostautui erityisesti pakettien avaamisessa.

Riku kävi myös rokotuksissa reissun jälkeen. Hyvin meni sekin reissu vaikka ainahan Riku on eläinlääkäreistä tykännyt. Jonkinasteista rauhoittumista oli sielläkin havaittavissa, ainakin odotushuoneessa Riku malttoi melko kiltisti odotella vuoroaan vaikka siellä muitakin ihmisiä oli muutaman metrin sisällä. Edellisillä kerroilla Riku on aloittanut kauhean mekkalan (vinkumista, haukkumista), kun ei ole päässyt kaikkia tervehtimään. Samoin rauhoittumista on ollut näkyvissä myös lenkeillä esim suojateiden ylityksissä. Ennen liikennevalojen odottelu oli Rikulle yhtä tuskaa (tahtoo mennä nyt heti tai leikitään ja riehutaan ees sitten, jos ei mennä eteenpäin), mutta nykyään Riku istahtaa nätisti odottelemaan. Ja tää muutos on tapahtunut tässä talven mittaan jotenkin salakavalasti.

Rikua syksyllä vaivanneet kutinat on selkeästi rauhoittuneet ruokavaliomuutosten jälkeen. Hieman toista takajalkaa aina välillä nyppii, mutta en tiedä onko se vaan tapa? Pitää tarkkailla kuitenkin. Silmänympärykset on myös rauhoittuneet, vaikkakaan ei ne taida ihan normaalit olla. Valokuvissa taas näyttää vähän punoittavan.

No tässä vielä kuvia maaliskuun alusta.

Sylivauva.

Rapsuta nyt vähän.

Oonko vähän söpö.

Kuulumisia

Moi!

Tammikuu on taas vierähtänyt vauhdilla. Emäntä aloitti uuden työn, joten energiat on menneet sinne. Pakkaset on myöskin haitanneet elämää. Riku ei ole näyttänyt juuri olevan moksiskaan kylmyydestä, mutta meillä ihmisillä alkaa olla tuskaiset olot, kun -20 astetta on tärähtänyt mittariin. Tästä syystä lenkit on olleet aika lyhyitä viime viikkoina.

Syksyllä jo tilattiin uusi auto, joka mahdollisisti vihdoin häkin hankkimisen Rikulle matkoja varten. Tähän asti Riku on matkustanut valjaissa takapenkillä. Syksyllä tutkiskelin erilaisia häkkivaihtoehtoja netissä ja sitten vielä livenä Voittaja-näyttelyssä. Päädyttiin lopulta tilaamaan Variocage-häkki http://www.kulkukoira.comista. Toimitus oli tosi nopea (Matkahuolto). Häkki sai jonkun aikaa lojua ensin laatikossaan eteisessä, kunnes yksi sunnuntai päätettiin se koota. Riku oli tietenkin heti apulaisena, ihan riesaksi asti.

Useampi tunti siinä vierähti,että saatiin häkki kasaan. Ohjeissa piti muutaman kerran raaputella päätä, mutta kyllä se siitä selkeni sitten. Riku kävi heti testaamassa häkin eikä näyttänyt olevan moksiskaan häkistä. Häkki vaikuttaa tosi vankalta eikä varmaan kolise pahemmin hiekkatielläkään, mikä oli yksi kriteeri meillä. Osa metallihäkeistä näytti sellaisilta, että sitä kilinää ei kuuntele Erkkikään. Hintaahan tällä oli, mutta uskoisin sen olevan sen arvoinen.

Auto ei ole vielä tullut, joten siirrettiin häkki olohuoneeseen ja laitettiin sisään Rikun vanha peti. Nyt Riku on siellä pötkötellyt ihan oma-aloitteisesti.  Vielä ei olla ovea laitettu kiinni, mutta pikkuhiljaa. Luulen kyllä, että Riku ei ole moksiskaan.

Tuosta tulikin mieleeni yksi kiva iltalenkki mikä tehtiin pari viikkoa sitten. Käveltiin tuossa ison tien varrella jalkakäytävällä, kun huomasin tien toiselta puolelta hoippuvan pariskunnan tukevassa humalassa kohti meitä. Riku nuuski innokkaana jotain lumikasaa eikä edes huomannut lähestyviä ihmisiä, mä vähän kattelin niiden etenemistä sivusilmällä. Ne meni ihan meidän vierestä ja juuri kun se ukko oli ohittanut meidät, se kääntyi Rikua kohti, kumartui ja karjui ihan täysiä ”aaaargh” ja huusi perään että p*****kele noita koiria kuuntele ketään. Riku vaan nosti päänsä ja kattoi, että mikäs ukkoi toi on ja sit jatkettiin matkaa. Itse olis tehnyt mieli muutama valittu sana sanoa, mutta kyseinen herra oli sen verran agressiivisen oloinen, että oli parempi vaan jättää asia sikseen. Mutta tulipahan taas nähtyä, että Riku ei pienestä hätkähdä. Luulen, että tuon kohtauksen sai aikaan kauempana haukkuva koira, ja ukko luuli, että se oli ollut Riku? Kivoja tyyppejä sitä tuolla liikkuu!

Tänään olikin mukavaa, kun oli vihdoinkin vähän lämpimämpää! Kävelytiet olivat vielä neljän jälkeen auraamatta, joten lenkki oli aikamoista tarpomista. Käytiin Rikun kanssa vähän purkamassa energiaa koirapuistossa (kahdestaan). Lunta oli sielläkin niin paljon, että välillä glennistä näkyi vaan päälaki. Kotiin saapui sitten tämän näköinen rassukka.

Eikun suihkuun siis! Tässäkin on tapahtunut edistystä. Vaikka Riku ei suihkusta tykkää, se jo kävelee itse vapaaehtoisesti kylpyhuoneeseen lenkin jälkeen (suihkuun pitää vielä nostaa). Kesällä koko koira piti kantaa kylpyhuoneeseen. Eli seuraava askel on sitten saada Riku menemään sinne vapaaehtoisesti.

Pelimies

Rikulla on uusi peli, Nina Ottossonin Dog Fighter. Peli ostettiin syksyllä eläinkaupasta (kalliilla). Parin ekan käyttökerran aikana Riku ei ollenkaan ymmärtänyt pelin ideaa, eli niitä nakkeja piilossa siellä puupalojen alla. Riku vaan halusi pureskella niitä puupaloja. Olin jo ihan varma, että ei se ikinä tajua ja että sinne meni nekin rahat kankkulan kaivoon. No nyt muutama päivä sitten kokeilin taas, ja kas, nyt puunappulat pikkuhiljaa sai olla rauhassa. Hip hurraa.

Ensin odotetaan pelilupaa.

Täähän on ihan iisi peli!

Loppusuora häämöttää, enää pari puukapulaa jäljellä!

Hei, mites nää kaksi vikaa oikein irtoaa?

Lähtiskö ne näin….

No sit yritän yläkautta puraisten!

Ei hitsiläinen, kokeillaas uudestaan näin.

Jo nyt on kumma! Mä syön tän palikan sitten irti!

Että pikkasen vaikeaksi meni peli, kun peliin lisättiin tuo lisäkapula, joka pitäisi siis vaan nostaa ylöspäin pois sen viimeisen kapulan tieltä, muut kapulat irtovat tönimälläkin. Seuraavalla kierroksella sitten tämäkin kapula irtosi helpommin, kun tyhmä ihminen tajusi laittaa myös sen alle palan keitettyä broilerin sydäntä! Eihän sitä muuten kannata siirtää, jos sen alta ei mitään herkkua löydy.

Joulu

Jouluna Rikulla oli onnenpäivät. Ensin aattona suunnattiin Hämeenlinnaan, jossa oli lähisukua, ja Rikulla riitti rapsuttajia. Välillä jo pelkäsin, että taitaa koiralla häntä nyrjähtää, niin hurjaa vauhtia se heilui. Joulupäivänä matka jatkui Klaukkalaan, jossa taaaaas tuli lisää rapsutuksia. Joulupukki muisti myös Rikua kongin muodossa.

Ennen joulua yritin ottaa Rikusta joulukuvaa, vähän heikoin tuloksin. Eihän kaveri pysynyt sekunttiakaan paikallaan.. Muutamaan kertaan yritettiin, mutta sitten piti luovuttaa. Täytyy varmaan harjoitella, että saadaan ens vuonna paremmat kuvat.

Muuten ollaan elelty perusarkea. Valjaat on taas kaivettu kaapista esiin, kun Riku vähän riehaantui välillä lenkillä. Kauhea marttyyri-ilme sillä on aina naamalla, kun valjaat laitetaan niskaan, mutta lenkillä ei oo moksiskaan. Mitä nyt välillä yrittää niitä saada irti kierimällä lumessa. Tempuista ollaan lähinnä kertailtu vanhoja. Pitäisi keksiä jotain uusia kivoja.