Käytiin viime viikonloppuna taas pitkästä aikaa Klaukkalan metsässä juoksentelemassa Rikun kanssa. Tai siis Riku juoksi, ei me. Riku sai osan aikaa olla siis vapaana, mutta sitten tuli yksi marjastaja koirineen vastaan, joten päätettiin, että Riku saa olla hihnassa loppumatkan. Tämä taisi olla toka ihminen mitä ollaan siellä metsässä nähty ikinä ja ollaan aikasta monta kertaa siellä käyty.
Eilen illalla Rikulla oli ”kauneushetki” eli harjasin koiran päästä varpaisiin ja furminoitiin vähän pitkästä aikaa. Kylläpä sitä karvaa taas irtos jo pelkässä harjauksessakin.
Ensiravistelu harjauksen jälkeen ja puf, meillä on leijona.
Riku glenni 
