Metsää ja karvaa

Käytiin viime viikonloppuna taas pitkästä aikaa Klaukkalan metsässä juoksentelemassa Rikun kanssa. Tai siis Riku juoksi, ei me.  Riku sai osan aikaa olla siis vapaana, mutta sitten tuli yksi marjastaja koirineen vastaan, joten päätettiin, että Riku saa olla hihnassa loppumatkan. Tämä taisi olla toka ihminen mitä ollaan siellä metsässä nähty ikinä ja ollaan aikasta monta kertaa siellä käyty.

 

 

Eilen illalla Rikulla oli ”kauneushetki” eli harjasin koiran päästä varpaisiin ja furminoitiin vähän pitkästä aikaa. Kylläpä sitä karvaa taas irtos jo pelkässä harjauksessakin.

 

Ensiravistelu harjauksen jälkeen ja puf, meillä on leijona.

Sit kokeiltiin vähän sivujakausta, tyylikäs.

Advertisement

Read Full Post »

Kuulumisia

Hups, taas aikaa on vierähtänyt pikkasen liikaa päivittämättä blogia.

Toissa viikolla isäntä oli syyslomalla, ja Riku sai siis laatuaikaa, sen mitä golfaamiselta jäi. Ehtivät pojat käydä ainakin sienimetsässä. Ja siitä alla kuva-aineistoa (kännykällä otettuja).

Muuten ei olekaan mitään kovin kummoista tapahtunut. Peruseloa vaan eteenpäin. Rallytoko-kurssi, jolle ilmoittauduimme, peruuntui vähäisen osanottajamäärän takia. Ihmettelen vähän, kun tuntuu olevan suosittu laji. Meille tarjottiin toista kurssia toiselle viikonpäivällä, mutta se ei taas oikein meidän aikatauluihin sopinut. Pitää harkita joskus myöhemmin uudestaan, tai miettiä, että josko niitä liikkeitä opettelisi ihan itsekseenkin.

Lenkkien pituutta ollaan tässä pikkuhiljaa koetettu pidentää. Tuli tuossa syyskuussa ahaa-elämys, kun ihmettelin tota valtavaa energiamäärää mikä Rikulta löytyy, ihan kuin eri koira kuin kesällä. Joku sitten kommentoi, että heilläkin nyt ilmojen viilennyttyä sitä energiaa on ihan eri tavalla. Se saattaisi Rikullakin vaikuttaa. Toki taustalla on varmaan hieman kiireisempiä aikoja, jolloin iltaisin ei olla ehditty ehkä niin paljon temppuja tehdä jne. Ollaan nyt muutaman viikon aikana myös metsässä käyty useampaan otteeseen, joten sitä vapaanakin juoksemista on tullut. Siinä vaan Riku meinaa välillä saada kummallisia hepulikohtauksia, kai se energian määrä on vaan niin valtava.

Read Full Post »

Aktiivinen viikonloppu

Lauantaina suunnattiin Hämeenlinnaan ja siellä sitten metsään. Lähdettiin katsastamaan josko sieniä löytyisi. Puolukoita tiedettiin varmasti löytyvän, sillä äitillä oli hyvät apajat meille jo tiedossa. Riku sai juosta metsässä ihan vapaana. Alussa pehmeä sammal innosti Rikua pötköttelemään, mutta pääosin viipotti menemään innokkaana. Välillä piti vähän spurtata hulluna ympäri, ja välillä vaan seuraili missä mennään. Tuolla huomasi, että luoksetulo oli hetkittäin kyllä ihan hakusessa. Välillä taas spurttas luo kuin viimeistä päivää.

Sieniä kerättiin aika helposti maastosta. Puolukoita lähdettiin sitten katsomaan ihan erityylisestä ryteiköstä, jossa Rikun töppöjalat meinas vähän loppua kesken. Ja toki jamppaa alkoi jo väsyttämäänkin, niin ei jaksanut ihan samalla tavalla vehdata, vaan Riku tyytyi enemmän toimimaan työnjohtajana puolukoiden poimimisessa. Tietenkin tarkisti välillä laadun, hyvin puolukat uppos.

Sunnuntaina käytiin leikkimässä. Kaveruksista ei oikein kunnon kuvaa meinannut saada, vauhti oli sen verran kovaa koko ajan. Ja lopputuloksena mutainen glenni.

Read Full Post »

Metsäretkellä

Eilen lähdettiin Rikun isännän ”lapsuuden maisemiin”, eli metsään, jossa pieni partiolainen on aikanaan kuljeskellut. Metsän keskellä on lampi, jonka ympäri päätettiin kävellä. Riku sai kulkea vapaana, ja välillä harjoiteltiin vähän luoksetuloa, joka onnistui vaihtelevasti. Välillä metikön läpi rynni innokas pikku glenni, ja välillä korvat oli kaverilta ihan hukassa. Taisivat tippua sinne metsään? Kuljettiin polkua pitkin, mutta välillä kasvusto oli aika korkeaa Rikuun verrattuna. Matkan varrella nähtiin hurjia tiikerinloikkia ryteikköjen läpi, on se vaan ketterä.

Järven rantaakin käytiin tutkiskelemassa, mutta ainakaan heti ei Riku mitään vesipedon merkkejä osoittanut. Vähän uskalsi kastaa tassuja ja tajusi juoda, mutta pidemmälle ei näyttänyt olevan mitään hinkua, päinvastoin.

Matkan varrella oli monenmoista maastoa, ja Rikukin sai hyvää treeniä siinä samalla. Tuli varmaan käytettyä aikalailla eri lihaksia kuin kaupunkikävelyllä.  Selkeästi Riku tykkäsi, kun sai nuuskutella erilaisia hajuja ja tutkia jännää paikkaa. Kovin kauas meistä Riku ei missään vaiheessa harhautunut, vaan piti aina meidät näköetäisyydellä. Tämä oli tietty kiva huomata!

Read Full Post »